Eipä sitten sen helpompia mietteitä tällä kertaa, kuin elämän tarkoitus. Sitähän jo ne antiikin aikaiset filosofitkin ovat kovasti pohtineet (tai voi olla, että pohtivat jotain muuta. Enpä ole heidän kanssaan keskustellut aiheesta). Että miksi täällä loppupeleissä ollaan, ja mitä virkaa meillä on koko maapallon ekosysteemissä. Vai onko meillä mitään tarkoitusta?
Pohdiskeluun voisi ottaa jonkin näkökulman, minkä mukaan edetä. Ja siitä sitten siirtyä seuraavaan, ja sitä seuraavaan. Ja sitten katsoa, että miten sekaisin niissä mietteissään on, ja saako niistä mitään järkeenkäypää oivallusta. Tai miten ristiriidassa näkökulmaliitteiset hajatelmat lienevätkään keskenään.
Yksilötasolla voisi ajatella, että mikä saa sen oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä. Huonompi homma, jos sattuu saamaan merkitystä yleisesti vaikeasti hyväksyttävistä asioista. Voi olla ikävämpi toteuttaa vaikka eksentristä diktatuuria, jos kovasti pistetään vastaan julkisen vallan taholta. Ei liene sadisteilla helppoa toteuttaa omaa tarkoitustaan. Jossain päin palloa – viime aikoina melko lähellä näitä meidän kulmiamme – ovat onnistuneet hankaluuksista huolimatta.
Yhteisötason elämän tarkoitusta etsiessä taas saattaa vastustaa soraäänet, jotka eivät haluakaan taipua kollektivisiin tapoihin. Ihan ymmärrettävää, jos sattuu kuulumaan vaikka johonkin tiettyjä ryhmiä alistavaan uskonlahkoon. Se voi luoda jonkinasteista kitkaa, jos joku on se kaikkitietävä päällepäsmäri tahtipuikkoa viuhuttelemassa.
Globaalille tasolle voisi olla kätevin keksiä tarkoitusta. Kuten se, että säilytetään omalta osaltamme käytössämme oleva planeetta ja sen muut asukkaat (eli kasvit, puut, eläimet, eliöt, öhkömönkiäiset) hengissä. Valitettavasti ei trendaa tämä katsantokanta tällä hetkellä. Kenties sitten, kun on jo liian myöhäistä. Eihän ihminen yleensä havahdu vasta kun köntsät ovat housussa. Auttaisikohan planeetan käyttökielto?
Tuhoava, eheyttävä, ylläpitävä – vaiko yhdentekevä; mikä tarkoitusperä on elämässäsi päällimmäisenä?
Elämän tarkoitus: mustikkapiirakka
Kyllä. Se on Piirakkapäivän tarkoitus. Leipoa piirakkaa. Nauttia prosessista ja tuotoksesta. Keskittyä hetkeen. Koska ei meillä loppupeleissä muutakaan ole kuin se hetki.
Joten tässä reseptit kaikkien aikojen Suomiklassikoihin; mamman marjapiirakka ja perinteistäkin perinteisempi mustikkapiirakka (ei se pullapohjainen, ei huvittanut leipoa pullaa näin laskiaisen jälkimainingeissa). Nappaa reseptit talteen ja hyödynnä ensi kesänä mustikkakauden käynnistyessä. Voi toki tehdä pakastemustikoistakin, muttei ole sama asia kuin vastapoimitut, syvänsiniset vitamiinipommit, joita metsämme meille lahjoittavat. Molemmat reseptit löytyvät saman linkin takaa, täältä näin!