Joskus kaikki vaan onnistuu ilman sen suurempia ponnisteluja. Rullaa kerrassaan rallatellen. Se on se paljon puhuttu flow-tila, jonka soisi saavuttavan useamminkin kuin vain silloin tällöin toisinaan. Mutta mistä se tulee ja minne se menee? Olisiko flow mahdollista saada kyläilemään vaikka joka päivä?
Flow’n lähtökohtana lienee rentous. Eihän väkisin vääntämällä ja hampaat irvessä saa lähtökohtaisesti mitään luovan ja letkeän olotilan kaltaista aikaiseksi. Milläs se rentous sitten saavutetaan? Sitä sietää jokaisen stressipirkon ja paniikkipaavon mietiskellä omissa ajukopissaan ihan itse. Pohdiskelun voi aloittaa niinkin yksinkertaisesta, kuin kysymällä itseltään, että ”miten nyt noin niinkuin omasta mielestä mulla ihan aikuisten oikeasti tällä hetkellä menee?”. Ovatko purentakiskot jo loppuunkulutetut? Hiertääkö jokin asia jollain elämän osa-alueella erityisesti? Onko stressipeikko litistänyt kaiken kivan allensa?
Rentoutumattomuuden juurisyiden selvittyä niille onkin jo paljon helpompi ryhtyä tekemään jotain konkreettista. Esimerkiksi tasapainottamalla elämää kokonaisuudessa (kyllä; siinä on vissi ero, että annatko vaikkapa työllesi 150% kaikesta energiasta ja päivittäisistä aikaresursseista jättämällä muut sektorit elontiellä miinukselle). Jos tilannekatsaus osoittaa, että jostain on syytä luopua, niin silloin siitä on vain päästettävä irti. Jää sitä aikaa sitten muuhunkin. Tärkeämpään. Kuten riittäviin yöuniin, omasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista huolehtimiseen ja vapaaseen ajatteluun…
… josta pääsemmekin erittäin lyhyellä aasinsillalla Flow-tilan toiseen tärkeään elementtiin; vapauteen käyttää omaa aivokapasiteettiaan siten, että se edistää luovuutta ja siihen liittyvää leikkimielisyyttä. Koska ihminen ei ole terve, jos se ei leiki, eli kokeile rohkeasti kaikenlaista. Siinä ne aivosolut kivasti luovat uusia yhteyksiä, kun antaa luomiskyvyn ja lennokkaiden visioiden kutkutella!
Flow’n tavoittelu on kuitenkin täysin turhaa ja lähtökohtaisesti erittäin hankalaa, jos olosuhteet eivät sitä mahdollista. Mikäli ympäristö ei kannusta muuhun kuin seuraa johtajaa-kulttuuriin sekä pakkosuorittamisen syvään ja painostavaan tuskaan, on turha odottaa positiivisen mielivirran vievän mennessään. Miettikääpä sitä.
Mikään ei kestä loputtomiin, ei myöskään Flow, koska elämä. Mutta niin pitkään, kun asiat inspiroivat ja mieli pysyy avoimena uudelle, on Flow-tilan ajoittaiseen tavoittamiseen hyvät mahdollisuudet.
Piirakkapäivän Flow-tila
Inspiroitua voi ihan arkipäiväisistäkin asioista, kun mielentila on sopiva. Näin pääsi käymään tätä piirakkaa väsätessä. Moni varmaan tuntee ihanaisen riisivälipalan nimeltä Risifrutti®, tai sen monet alemman hintaluokan versiot (joista osa on jopa originaalia maukkaampia. Tosin makuasioista ei voi kuin kiistellä). Eräänä päivänä sellaista iltaherkkuna mussuttaessa tuli mieleen, että eikös vaan olisi varsin maistuvaista piirakantäytettä?
Todellakin on! Ja kun tuohon samettisen kermaiseen täytteeseen vielä lisätään ihanan suklainen pohja, ja hilloksi jotain vähän perustasoa makoisampaa, niin kyllä kelpaa. Lopputuloksena siis Risifrutti -piiras, jonka reseptiä pääsee tutkimaan täältä. Nauttikaatten.