Kutkuttaa vatsanpohjassa, kupliva tunne rinnassa (tai niissä kaikissa, jos sattuu omistamaan useampia kappaleita); kaikki on mahdollista. Joskus se vain valtaa mielen ja siirtyy kihelmöimään pitkin kroppaa, vähän kuin vetäisi kynsillä liitutaulua. Eli nyt on selvästikin innostusta ilmassa!
Kun inspiraatio iskee, on tartuttava samoin tein toimeen. Ja kun se iskee kunnolla, täräyttäen kaikki muut puuhat ja ajatukset tieltään, niin silloin tietää että ollaan uuden jännän äärellä. Ihan sama, mistä lähteestä se on saanut alkunsa – töistä, kirjasta, laulusta, leipomuksesta – pääasia, että kumpuaa ja päräyttelee kalkkeutuneita aivoyhteyksiä uusiin sfääreihin.
Esimerkkinä voin kertoa, että jokunen aika sitten olin pähkinöinä ITB Berliinistä. En tietenkään päässyt livenä paikan päälle, mutta virtuaaliversiokin vei mukavasti mennessään. Kuin paraskin sarjamaratoonari pompin Key Notesta ja paneelikeskustelusta toiseen, kirsikkana Paul van Dyken livekeikka. Olin aivan fiiliksissä.
Aurinko on kesän kynnyksellä se energisoiva elementti, joka aktivoi nauttimaan innostuneesta olotilasta etenkin ulkosalla. Kaikki ne tuoksut ja värit, jotka luonto on saanut heräteltyä eloon, toimivat katalyyttinä inspiraatiolle. Pois turha tummuus, nyt on aika ottaa ilo irti ja innostua!
Innostusta ilmassa myös piirakan muodossa
Tässä nyt vielä vietellään sitä lisäämättömän sokerittomuuden teemakuukautta, joten herkkua on luvassa hieman terveellisemmällä kaavalla. Tumma kaakao, jossa ei ole lisättyä sokeria, on varsin luvallinen herkku (ihan oikeasti on, lue tämä puolustuspuhe, jos et usko), joten sitä tällä kertaa. Makeus piirakkaan tulee tuoreista taateleista.
Pohjan vahvat maut tarvitsevat ryhdikkään täytteen. Nyt on viimeinen hetki kaivella pakastimen pohjia, ennen kuin uusi marjakausi tärähtää käyntiin. Löysin mansikoita. Yhdistin siihen maustamatonta kermarahkaa, jonka maustoin vaniljalla. Toimii. Syntyi taatelinen mansikkapiiras, resepti täällä.
Sitten kävi vielä sellainen ihan perus, että onnistuin unohtamaan sen piirakan uuniin hieman liian pitkäksi aikaa. Kiitos multipaskaus. Lopputulos lienee arvattavissa. Joten ärsytyksen saattelemana veivasin vielä toisen version, ja onni onnettomuudessa, siitä tuli sellainen herkku, että kelpasi jopa kriittisimmille sokeriaddikteille! Kaiken kukkuraksi se on gluteeniton ja kanamunaton, resepti löytyy samasta osoitteesta kuin poltetun yksilön ohje.