Kävin jälleen kokeilemassa itselleni uutta juttua hetken mielijohteesta, koska kaikkea pitää kokeilla. Tuo uusi juttu oli Tarot-korttien tulkitsijan pakeilla käväisy, joka tapahtui hyvinkin ex-tempore; intuitio ohjasi menemään erääseen tapahtumaan, ja sielläpä tuli vastaan tämmöinen mahdollisuus. Siitä se ajatus siis lähti, ja kokemuksen jälkeen jäin miettimään takemmin intuitiota.
Ensinnäkin tajusin, että elämän varrella on toisinaan ollut valitettavan pitkiä hetkiä, jolloin kaikki alitajunnan syöttämät viestit ovat hukkuneet arjen alle. Tuolloin on olo ollut kovin puutteellinen, aivan kuin osa itsestä olisi ollut kadoksissa, tai vähintäänkin jokin yhteys katki. Vähän kuin läppäri offline-tilassa. Täysin ymmärrettävää sinänsä, sillä jos päivittäinen kuormitus hipoo bönarin rajamailla, ei siinä enää oteta minkäänlaisia vihjeitä vastaan (muilta kuin työterveyslääkäriltä). Tuossa vaiheessa vain yritetään selviytyä päivästä toiseen.
Joskus intuitio on myös potkinut persiille, ja täysin aiheesta. Jos sivuuttaa riittävän pitkään näitä kallisarvoisia, joskus hyvin hienovaraisia, viestejä, niin pakkohan siinä on alitajunnan pitää kovempaa ääntä jotta asia menee perille. Jopa niin kovaa, ettei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä konkreettisiin toimiin.
Ja yleensä intuitiiviset viestit ovat osoittautuneet kannattaviksi, sen hetken tai jopa koko elämänlaadun kohenemisen suhteen. Kunhan vain on luottanut tarpeeksi siihen, että näin sen kuuluu olla ja mennä. Jos ei ole luottanut, on muistutuksena tullut vaikkapa sakkolappu. Kuten tässä eräänä päivänä ihan kirjaimellisesti (eli kannattaa uskoa sitä pientä sisäistä ääntänsä, joka käskee hiljentämään ajokin vauhtia).
Mitä ne kortit sitten kertoivat? Ensinnäkin pakasta viskattiin semmoiset laput näppiin, että korttipelissä olisi todellakin tullut erä- ja otteluvoitto. Jonka vielä kruunasi intuition johtotähtenä toiminut kortti, jonka tunnistin heti omakseni. Itse kokemus oli hauska ja varsin viihdyttävä. Ja nyt sitten jään odottelemaan, milloin intuitio antaa lopullisen sysäyksen uuden äärelle. Tai siis en jää odottamaan, vaan alan tehdä asioille jotakin. Ei se intuitiokaan hoida mitään kenenkään puolesta.
Intuitio johdattaa piirakoiden pariin
Ja tarkemmin sanottuna tällä kertaa jokasyksyisen herkkureseptin ääreen. Herkullinen mutta helppo gluteeniton puolukkapiirakka maistuu lähes joka syksy, sillä siinä on jotain vastustamattoman ihanaa.
Reseptiikka on alkujaan taattua Pirkka-laatua, mutta jonkin verran olen siihen omaa säätöä lisännyt. Yhtä kaikki, lopputulos on erittäin maukas. Tuunattu versio gluteenittomasta puolukkapiirakasta löytyy täältä!