Oikeastaan on ihan sama, missä kontekstissa nyt puhutaan johtajuudesta. Oli johtajuus sitten yksilön itsensä, tiimin tai organisaation tai valtiotason toimintaa. Operatiivista tai strategista. Tai mitä ikinä lieneekään. Pointti on se, että johtajuudella on niin suuri merkitys, että siitä pitää puhua. Etenkin jos johtajuus on jämähtänyt menneille vuosikymmenille ja jäänyt lepäämään laakereilleen omaan mausoleumiinsa, hämähäkinseittien peittämään ummehtuneisuuteen. Sellainen johtajuus on todellakin tullut tiensä päähän; on aika tehdä johtopäätös.
Huonoa johtajuutta näkee nykyään aivan liikaa. Sen voi tunnistaa esimerkiksi yleisestä pahoinvoinnista, asioiden mikromanageeraamisesta ja luottamuspulasta. Noin niin kuin vain jäävuoren huippuna. Siellä pinnan alla tuhoa syntyy huomattavasti enemmän, ja seurauksilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset myös ympäristöön. Ehkä karmein huonon johtajuuden ilmentymä on pelolla johtaminen. Hyi.
Vaikeutena on, millä tuollainen huono johtajuus kitketään pois. Se ei ole helppoa, sillä pahimpia, vuosikymmenten saatossa tulleita pinttymiä ei voi poistaa edes Auri Kananen (vaikka hän yleisesti ottaen erittäin siistiä jälkeä tekeekin). Koska muutoksen on lähdettävä ytimestä, ulkopäin tulevat impulssit eivät oikeastaan yleensä auta. Päinvastoin, ne saattavat saada huonojohtajuusmyrkyn sakenemaan entisestään, noin niin kuin puolustusreaktiona. Tuulimyllyt kun ovat vahvasti kiinni perustuksissaan. Ja valitettavasti noiden tuulimyllyjen perustuksilla on vahva tuki, eiväthän ne muuten olisi pysyneet pystyssä näinkin pitkään.
Mutta vaikka huonon johtajuuden kitkeminen onkin tuskallisen hidasta ja vähintäänkin turhauttavaa, periksi ei voi antaa. Muuten menetetään ne kaikki hyvät asiat, jotka onnistuneen johtajuuden myötä on mahdollista saavuttaa.
Jotain tarttee siis tehdä. Mutta mitä? Miten kangeta paikoiltaan ne kukoistusta näivettävät mötikät, jotka joko oman päänsisäisten tai ulkoisten tekijöiden takia aiheuttavat niin kovin suurta ahdistusta, tuskaa ja kehittymättömyyttä? Kas siinäpä pulma. Tähänkin pätenee vanha savannin viisaus norsun syömisestä. Bon appetit.
Piirakkatason johtajuus menee… peltilihapiirakalle!
Sillä kaikki vanhat perinteet eivät ole pahasta, tästä hyvänä esimerkkinä ikiaikainen ikoni, peltilihis! Toki sekin pientä päivitystä sai osakseen, sillä täytettä on helppo varioida.
Peltilihapiirakka on siitä huippu tapaus, että sitä kelpaa tarjota niin arjessa kuin juhlassa. Se sopii lounaaksi, välipalaksi, ja oikeastaan milloin vain syötäväksi. Rahkavoitaikina takaa sen, että tavara on tuhtia ja nälkä lähtee!
Tämän peltilihapiirakkaresepti on puolikkaalle uunipellille. Tuplaamalla ainekset saat koko pellillisen, josta sitten riittäkin suuremmalle seurueelle. Reseptiikkaan pääset täältä.