Voisiko joskus olla hetki aikaa tehdä jotain hyvää? Kyllä. Sellaiseen tulisi aina löytyä tarvittavat minuutit, jotka voi karsia pois jostain vähemmän hyödyllisestä. Kuten Facen ja Instan selailusta. Tai Netflixin tai perusruudun tuputtaman aivotäytteen tuijottamisesta. Minkä nyt kukin tuntee vähemmän tärkeäksi elämässään.
Jotain hyvää voi tehdä monella tavalla, ja varsinkin joulun lähestyessä kannustavainen viesti altruistiseen käyttäytymiseen on käsinkosketeltavissa. Montako keräyslipasta, pataa tai lahjakuusta onkaan tullut ohitettua tai mainoskatkolla nähtyä? Onko tipahdellut kutsuja yhteisen hyvän merkeissä esimerkiksi kylä- tai lähiöyhteisön talkoisiin?
Vai kyselisikö kuulumisia henkilöiltä, joihin ei ole tullut oltua hetkeen yhteydessä? Mikäs on arkipäivän hyvien tekojen tilanne? Kohteliaat sanat, ystävälliset eleet, anteeksiantavaisuus ja hyvä tahto kanssakulkijoidemme keskuudessa?
Tosin joskus saattaa käydä niin, etteivät hyvät teot – tai niiden toteutusyritykset – mene ihan maaliin. Kuten silloin kerran, kun tuli intoa ja hyvää mieltä puhkuen soiteltua eräälle tuttavalle erittäin huonolla hetkellä. Siitä puhelusta ei kyllä kostunut kumpikaan osapuoli. Ja monestikohan kohteliaisuudeksi tarkoitetut sutkaukset eivät joko ole ottaneet tulta allensa, vaan ne on väärinkäsitetty jostain mystisestä syystä. Tai tässä taannoin, kun kun kerrankin päätin ottaa osaa tuntemattomien lasten lahjontaan; kuusesta kurkotettu lahjalappunen oli sitten sellainen hifistelytuote, jota ei todellakaan löytynyt koko kyläpahasen kaupoista. Korvasin tuotteen hyvällä perusmallilla, mutta ei voi olla ajattelematta, että tuotinko jollekulle kuitenkin hirveän pettymyksen, kun paketista ei paljastukaan juuri sitä mitä lappuseen oli kirjattu. Jäi jonkinsorttinen maku suuhun siitäkin keikasta.
Täydellisyyttä hyvissäkään teoissa ei liene järkevää tavoitella. Siitä tulee vain paha mieli. Mutta niin kauan kuin tekee parhaansa niillä sen hetkisellä voimavaroilla ja muilla resursseilla, mitä sattuu omaamaan, niin eiköhän se riitä. Toivottavasti.
Jotain hyvää myös itselle?
Kuten persimonpiiras. Piristää kummasti kaiken keskellä ottaa pala pientä hyvää piirakkaa kera kupposen kuumaa. Jos vielä kutsuu kaverin nautimaan samaisesta herkusta yhteiseen pöytään, niin elämä se vaan paranee.
Tämän piiraan etuihin kuuluu ehdottomasti se, että ennen joulun herkkupöydän antimiin uppoutumista on hyvä ottaa hieman kevyemmin. Persimonpiiraassa ei ole ylenkäytetty makeuttamiseen tarkoitettuja aineita, joten hammaskiilteet kiittävät. Reseptiin pääsee täältä.