Valoa näkyvissä! Pimeän kauden jälkeen se aina pääsee yllättämään; mikä ihmeen kumman kirkas ilmiö se tuolla horisontissa killottaa kuin kissanmunat kuutamolla? No mutta arskahan se siellä, eipä olla nähty aikoihin, tervetuloa takaisin! Rakastan tätä vuodenaikaa ja sitä tunnetta, että ollaan lopultakin kulkemassa kirkkauteen, kohti kevättä ja siitä suoraan kesään. Toivottavasti kulkematta lähtöruudun kautta.
Toki keväässäkin on omat heikkoutensa, kuten koirankakkojen väistely (hajusta puhumattakaan). Mutta se nyt ei ole kevään vika, vaan jokainen voi miettiä, missä se ongelma on, kun jalkakäytävät ovat ryyditettyinä ruskealla. Ei tästä tämän enempää. Sanomalehtien tekstaripalstat sekä facen asuinaluekohtaiset kyttäysryhmät ynnä muut yhteisölliset avautumispaikat hoitavat moralisoinnin puolestani.
Sekin tietysti on välillä haasteellista, että valon lisääntyessä kodin sisältä paljastuu ei-niin-kovin-siisti yleisilme. Voi niitä pölypunkkiarmeijoita ja lähmittyjä pintoja. Tätäkään ei kyllä voi laittaa kevään piikkiin, syy on lähtökohtaisesti asunnonhaltijan heikossa siivousmotivaatiossa. Kiitos kevät, että toit jälleen esille henkilökohtaiset haasteet.
Kerran -tai useamminkin- on sattunut kohdalle myös tavallisen kaduntallaajan jokakeväinen kurasuihku; olet tallustelemassa kävelytietä pitkin. Nautit auringonlämmöstä kasvoillasi, fiilis ja katse on vähintäänkin sinitaivaalla. Palaat kuitenkin maanpinnalle hyvin äkkiä, kun joku Simo tai Sanna, maanteiden kuningas/kuningatar rumpsauttaa päällesi parin saavillisen verran harmaanruskeaa kuraliejua. Kun eihän sitä jättilammikkoa mitenkään voinut tuulilasin takaa nähdä, saati hiljentää uudenkarhealla citymaasturillaan ajessaan. Emme vaadi kevättä tilille tästäkään. Simot ja Sannat puolestaan miettikööt tekosiaan ihan itse. (Esimerkissä käytetyt nimet ovat täysin tuulesta tempaistuja, eivätkä liity kyseiseen tapaukseen mitenkään.)
Oli miten oli, kaikki negatiivisuus muuttukoon positiivisiin viboihin kulkiessamme kohti kevättä. Nähdään asiat ilon ja uuden toivon kautta, eikö niin?
Ja sitten siihen keväisen kevennettyyn osioon
Talvivaatteiden alta paljastuneiden ihonalaisten lisälämpökerrosten myötä voisi vähän keventää sitä, mitä suuhunsa pistää. Edes parin kuukauden ajan. Niin voi sitten siirtyä hetkellisen itsensä huijaamisen myötä lähitulevaisuudessa siintäviin kesäherkkuihin.
Toisin sanoen, kasvista kehiin! Tämänkertainen piirakka on vuodenaikaan sopivasti iloisen värikäs, kevyesti grillattujen kasvisten myötä. Suolaakaan ei tarvinnut lisätä, sillä halloumissa sitä riittää maustamaan koko piirakan. Pohjataikinan perinteinen voi korvattiin kasviöljyllä. (Vaikka se ei lopputulemaa sinänsä kevennä, sisältää vaan hitusen enemmän tyydyttymättömiä rasvoja.)
Kasvishalloumipiirakan reseptiin pääset tutustumaan täältä. Olkoon keveys kanssasi.