Niin. Se onkin nyt jälleen yhden eletyn vuoden jälkimainingeissa aiheellista pohdiskella, että mitä jäi käteen vuodesta 2022. Ihmismieli on sen verran kiero kapistus, että jostain syystä se heti ensimmäisenä alkaa tuputtamaan kaikkein ikävimpiä nostoja nonstoppina verkkokalvoille. Onhan niitä ollut, kovin kamalia tapahtumia ympäri maailman. Eikä niitä sovi myöskään tyystin unohtaa. Ei se aina ole helppoa ruohonjuuritason kansalaisenkaan elämä, kaikkine mullistuksineen. Mutta jos nyt alkavan vuoden kunniaksi otettaisiin positiivisen kautta? Mietittäisiin, että mitkä olivatkaan ne parhaimmat hetket männä vuonna?
Aivan aluksi lämpimät onnittelut ja kunnon taputukset olalle; täällä ollaan, hengissä ja jos nyt ei ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa, niin ainakin jalkeilla! Siinä sitä taas taaplattiin yhden vuodenkierron verran. Ollaan saatu ihmetellä esimerkiksi jälkikasvun touhuja, vinksahtaneiden sukulaisten ynnä kaikenkarvaisten tuttavien edesottamuksia tai luonnon ihmeitä. Leipä on elättänyt, lämpöä (toistaiseksi) kotona riittänyt, eikä vielä ole tullut vastustamatonta tarvetta hypätä lähimpään jokeen. Hyvä me!
Hatunnoston arvoinen tunnustus myös heille, ketkä ovat onnistuneet olemaan ihmisiksi ja elämään omien arvojensa mukaista elämää. Tai tekemään kipeitäkin ratkaisuja, jos parempia vaihtoehtoja ei ole ollut tarjolla. Suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä vielä bonussulka hattuun.
Kohokohta monen elämässä lienee lisäksi ollut koronan väistyminen tavallisten kulkutautien joukkoon. Ei tule ikävä erinäisiä etätyökomennuksia, kasvomaskeja tai muita inhimillisen kanssakäynnin rajoitteita. Olkaamme vapautetut ylenpalttisesta hysteriasta – ainakin toistaiseksi.
Eräs omalle kohdalle sattuneista menneen vuoden parhaimmista tapahtumista ovat olleet ihmiskohtaamiset. Olen saanut tutustua liutaan mitä upeimpia, aitoja ja uskomattomimpia ihmisolentoja, joita tällä pallolla tallustaa. Voiko olla mitään parempaa kuin nauraa yhdessä, iloita onnistumisista ja kantaa yhteisiä murheita (niitäkin kun väistämättä eteen tulla tupsahtelee)?
Onnea, menestystä ja uutta toivoa vuoteen 2023. Meille kaikille <3
Mitä jäi käteen menneen vuoden ruokarippeistä?
Ainakin joululta jäi jotain kaappien kätköihin. Paino sanalla ”jäi”, sillä niistähän tuli tekaistua joulun jämäpiirakka! Varsin kätevä tapa tuhota ei-toivotut jäänteet. Ruokahävikin torjunta kunniaan, ja rippeet ruoaksi.
Piirakka on nopea tehdä, sillä täyteaineksethan ovat jo kypsiä. Pohja esipaistetaan, jonka jälkeen oman maun ja jääkaapin sisällön mukaan valikoituneet täytteet tumpataan mukaan. Sitten enää noin vartin kypsennys, ja valmista! Kyllä sillä vähintään yhden ateriakerran eteenpäin porskuttaa. Helposti tuunattavaan reseptiin pääsee täältä.