Jossakin vaiheessa jotkin sanat alkavat tökkiä pahemmin kuin purkillinen etikkasäilöttyjä kurkkupötkäleitä (tai muita vastaavia tuotteita, henkilökohtaisten yököttelyjen mukaan). Viime aikoina olen ottanut silmätikukseni ilmaisumuodon ”normaali”. Voisiko joku kielitieteellisesti valveutunut henkilö määritellä, mitä kyseinen sana pohjimmiltaan tarkoittaa? (Ei sitä matemaattista selitystä, kiitos, sillä nyt puhutaan ihan arkielämästä eikä geometriasta. Myös lainsäädännölliset normit ovat asia erikseen, eipä hämmennellä niitäkään tähän.)
On normaali olotila, normaali päivä, normaali ihminen, surullisen kuuluisa uusi normaali, ja niin edelleen. Mutta mikä tekee mistään normaalia? Kun se normaali tuppaa tarkoittamaan yhdelle toista ja toiselle yhtätoista. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa asenteista alkaen, joten eikö tuo normaalin määrittely ole täysin tyhjänpäiväistä luokittelua jäykkääkin jäykempiin, täysin mielivaltaisiin lokeroihin?
Ja sitten niihin valitettavan pinnallisiin normaaleihin asioihin. Miksi vertaamme itseämme kuvitteelliseen standardi-ihmiseen, jos sellaista ei ole olemassakaan? Kyberavaruuteen muokatut kuvanvääristymät aiheuttavat täysin kieroutuneita fantasioita ”normaalista”. Kiinnostavaa olisi, jos joku it-guru yhdistäisi kaikkien maailman kansojen ”normaalin ihmisen” kuvan. Mielellään ilman filttereitä ja kuvankäsittelyä. Miltähän kyseinen henkilöitymä mahtaisi näyttää, ja moniko siihen lopputulokseen pyrkisi itseään muokkaamaan?
Mites sitten normaalin mielentilan määrittely? Kun kenenkään mieleen ei ole olemassa kaiken kattavaa VIP-passia, onko oikein luokitella joku esimerkiksi – ja äärimmäisen epäkorrektisti ilmaisten – hulluksi? Kuka tässä tietoisuudessa elävä voi muka nostaa itsensä sellaiselle jalustalle, että pystyy tuollaisia diagnooseja toisesta kanssakulkijasta heittämään? Millä mittapuulla normaalimääritteinen ajatuksenjuoksu selvitetään? Jollain rasti ruutuun -kyselylomakkeella, joka täytetään lonkalta viidessä minuutissa? Ja jos kaikki, edellämainitun yhdenmukaistamisen seurauksena, ajattelisivat lopulta saman kaavan mukaan… no, jokainen arvannee lopputuloksen.
Kuka ylipäätään on normaali millään asteikolla? Annettaisiinko ihmisten olla epänormaalin normaaleja oman mittapuunsa mukaisesti, ilman järjettömiä muokkaamisia tai muokkaamattomuuksia? Aihetta sivuten suosittelen erittäin lämpimästi lukaisemaan Caroline Criado Perezin Näkymättömät naiset -kirjan (ja vieläkin parempi, jos sisäistää lukemansa). Toivottavasti se herättää ajatuksia ”normaalista”.
Normaali piirakka?
Tiedä häntä. Nyt on tunteet pinnassa, joten tarvitaan jotain normaalia parempaa mättöä. Kotimaista kesäkurpitsaa on kuluneena sesonkina ollut tarjolla tavallista enemmän, sitä siis. Ja koska kesäkurpitsa rakastaa pestoa, niin toki, mukaan vaan. Ja juoksevaa juustoa tuomaan sitä mättöisyyttä.
Joten juustoinen kesäkurpitsapiiras. On herkullista, on mättöä. Kokeilkaa ja olkaa omia itsejänne. Kellään ei ole oikeutta vaatia enempää.