Huomasin jälleen auringon alkaessa paistaa ja kevään hiipiessä entistä lähemmäksi, että onpas päässyt talven pimeydessä lipsahtamaan tuo lisätyn sokerin käyttö ei-toivottaviin lukemiin. Joten nyt alkaa olla jokavuotisen vieroituskuurin aika! Sokeriton elämä kuukaudeksi poistaa pahimmat nikkikset, ja maailma maistuu jälleen yhtä hyvältä, ilman lisättyä sokeria.
Selvyyden vuoksi, kuukauden sokeriton tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että karsin kaikki elintarvikkeet, joissa on lisättyä sokeria, pois ruokavaliosta. En siis karsi luonnollisesti perusraaka-aineissa esiintyviä sokereita, joka olisikin melkoinen temppu. Tahtoisin tavata sen Houdinin, joka siihen pystyy.
Ensimmäiset päivät ovat ne kaikkein pahimmat. Sokerikeskuksen päällikkö oikein huutamalla huutaa, että missä mun lisurit?! Hänet – nimetään nyt vaikka Sepoksi – voi hämätä aluksi leipomalla erinäisiä hedelmä- ja marjaleivonnaisia. Tosin tarkkana saa olla, ettei siinäkin vedä överiksi; sokerin määrä esimerkiksi banaaneissa on huima (ei kuitenkaan pahimmasta päästä, tsekkaa täältä överimakeat hedelmät). Seppo on ovela, joten on oltava itse astetta viekkaampi. Muistetaan, että hänellä on vain päällikön natsat, hän ei vedä tätä puljua.
Ajoitus on kaiken a ja o, myös vieroituskuureissa. Olisi sulaa hulluutta ja itsensä kiduttamista järjestää esimerkiksi suurempien juhlapyhien yhteyteen tuollainen projekti. Puhumattakaan siitä, miten epäkohteliasta, jos menet vaikkapa pääsiäisvierailulle Sirpa-tädin luo, joka on kattanut pöydän koreaksi. Yritä siinä sitten selittää vaivaa nähneelle harmaahapselle, miksei hänen laittamansa herkut kelpaa. ”No kun minä en nyt syö sokeria kuukauteen.” ”Eihän näissä paljoa sokeria ole, pikkuisen pullassa vain koristeeksi, kakussakin itsekeitettyä mansikkahilloa, suklaakin on terveellistä…syö, syö, syö…”.
Mainio ajankohta aloittaa on vaikkapa toukokuun toinen. On munkit mukavasti mässytelty, niin eivät nekään harmita. Päinvastoin, vapun jälkeinen olotila toimii kivana kannustimena terveellisempään toimintaan.
Lopuksi vielä lohdun sanat; kuukausi on lyhyt aika. Sen kestää vaikka porkkanoita popsien (muttei kannata, saattaa tulla melko oranssi olemus). Ei sitten muuta kuin Sepolle huutia ja sokerittomampaa eloa kohti!
Sokeriton – vaan ei mauton
Otin haasteen tehdä melkoisen tonittoman piirakan, joka ei kuitenkaan olisi lisäämättömästä sokerittomuudestaan huolimatta mauton. Piirakka on siis kaiken kukkuraksi gluteeniton, maidoton ja kananmunaton. (Käytin siinä kuitenkin melkoisen makeaa mangoa. Ettei laskeutuminen tonittomuuteen olisi liian hapokas.)
Mielestäni onnistuin haastekoitoksessa, ja tadaa; Kookosmangopiirakka – vähintään neljän tonin piirakka. Raikas, kepeän kookoksinen luomus, joka vie pahimman imelänhimon sekä sopii monia erikoisruokavalioita noudattaville. Nauttikaa huoletta. Kohtuudella.