Ihan tasan tarkkaan jokaiselle koittaa jossain vaiheessa SE päivä, jolloin ultimaattinen ketutus ottaa vallan. Se alkaa välittömästi, kun silmät aukeavat, ja ottaa lisäpontta jokaikisestä vähänkin ketutusta lisäävästä asiasta. Eli ihan kaikesta, mitä eteen tulee. Tilanne on erittäin räjähdysherkkä, ja esimerkiksi mehevät parisuhderiidat saavat alkunsa ultimaattisista ketutuksista. Voin veikata, että muutamat loparitkin on otettu sellaisina päivinä. Mutta millä tuon olotilan voi normalisoida, ennen kuin se eskaloituu pahempaan suuntaan?
Mitkään normiketutukseen tepsivät keinot ovat hyödyttömiä. Ultimaattinen ketutus kun ei poistu pelkällä joogalla, syvähengittelyllä tai vaikkapa positiivisillä ajatuksilla. Nämä pehmeät keinot kannattaakin ottaa käyttöön vasta sitten, kun kierrokset ovat laskeneet. Vähän sama asia, jos yrittäisi sammuttaa palavaa taloa pissaamalla. Tai selittää narsistille, että tekosi eivät ole ok. Eli yhtä tyhjän kanssa. Ehei, ultimaattisen ketutuksen poistoon tarvitaan järeämpi arsenaali.
Koska ultimaattinen ketutus on kokonaisvaltaista, eli mieli ja keho ovat molemmat täysin sen vallassa, eräs hyväksi havaittu keino on harhauttaa niistä toista. Yleensä on helpompi aloittaa kropasta. Adrenaliini virtaa, joten kanavoidaan tämä ylitsevuotava energiapommi ultimaattiseeen urheilusuoritukseen. Kyse ei ole mistään pienestä lönköttelystä, vaan liikunnasta, joka pistää sykkeen tappiin ja suorituskyvyn äärirajoille. Ei muuta kun vaan hiki lentämään ja verenmaku suuhun, lajivalinta on vapaa. Ja tätä jatketaan niin kauan, että pahimmat höyryt ovat vihoviimein haihtuneet taivaan tuuliin. Sitten on aika pehmeille keinoille, jotta mielikin pääsee eroon sitä kalvavista ketutuksen aiheista.
Jos liikunta ei ole jostain syystä mahdollinen ratkaisu, vaihtoehtoisesti voi kirjaimellisesti hypätä järveen. Mikäli on talvi, niin sitten avantoon, joka on oikeastaan parempi vaihtoehto löllölämpimälle uintivedelle. Kroppa saa kylmästä vedestä pienimuotoisen shokkitilan, ja silloin on pakko keskittyä johonkin ihan muuhun kuin ketutukseen. Voi vaatia pidemmän oleskeluajan tai useamman dippauksen, mutta toimii. Lopullisesti ketutus talttuu, kun kylmäaltistuksen jälkeen pääsee saunan lempeisiin lämpöihin.
Tai sitten voi vaan karjua kaiken pahan pois. Yllättävän vapauttavaa, lapsetkin tekevät näin. Mutta mistä sellaiseen sopivan kiljumiskopin tai -tilan löytää, onkin eri juttu urbaaneille cityihmisille. Saattaa muuten olla valkotakkiset ovella, jos höyryjä päästelee kanssaihmisten kuullen.
Mielen harhauttaminen ensisijaisena keinona ultimattisen ketutuksen poistoon on melko hankalaa, sillä ongelmat perisyineen eivät tunnetusti poistu maton alle lakaisemalla. Taitaa olla ainoa ratkaisu, että käy itsensä kanssa läpi kaiken sen, mikä olotilan on päässyt aiheuttamaan. Ja tekee sitten parhaansa niille asioille, joille voi jotain tehdä, ja lopuille, mille ei mitään voi… päästää irti.
Voiko ultimaattinen ketutus poistua leipomalla?
Kas siinäpä kysymys. Yrittää aina voi, tehoaa jos tehoaa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan tätä reseptiä, joka sitruunaisesta sisällyksestään huolimatta on mitä makoisin ketutuksen karkoittaja.
Muropohjainen taikina saa tässä piirakassa täytteeksi minisitruunoista keitetyn, alkoholilla maustetun täytteen. Sokeria kannattaa lisätä, jos ei pidä niin kovin kirpeästä. Omaan ja testiryhmän makuun reseptiikassa oleva makeus kuitenkin riitti, sillä taikina tasapainotti kivasti lopputulosta. Sitruunapiirakan ohje löytyy täältä.