Milloin viimeksi olet saanut nauttia kunnon annoksen vapautta? Sellaista, joka huumaa aistit kokonaisvaltaisesti, irrottaa jalat maasta ja vie jok’ikisen arkielon murheenkryynin mennessään? Lapsuudessa, nuoruudessa, keski-iän kynnyksellä, seniorina? Vai onko siihen ollut mahdollisuutta missään elämänvaiheessa?
Koska kesä, ja lähestyvä loma, on lähestulkoon pakko ajatella tulevaa vapautta. Onneksi on mahdollisuus saada sellainen luksus kuin kesäloma. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Ja toki löytyy heitäkin, joille elo on yhtä lomaa. Mutta mahtaako se olla siinä vaiheessa enää muuta kuin arkea ilman vapauden luomaa tunnekokemusta? Mene tiedä, minä en ainakaan tiedä, koska ei ole sellaisesta kokemuspohjaa.
Ja sitäkin tulee mietittyä, että onko edes oikein haaveilla vapaudesta, jos asiat kuitenkin loppupelissä ovat hyvin. Ja mitä se vapaus tulisi sitten tarkoittamaan, jos mylläisi elämänsä siten, että saisi sen tavoittelemansa vapauden graalin maljan? Olisiko se kuitenkaan niin makeaa? Voihan olla, että se maistuu joillekin erittäin hyvin, toisille taas koittaa kitkerä jälkimaku.
Jos nyt mietiskelee, milloin itse on kuluneiden vuosikymmenten aikana saanut kunnon vapauskiksit, niin hetkellisistä elämyksistä, jotka ovat painuneet mieleen totaalisina arjesta irrottautumisina. Kuten silloin, kun sai mahdollisuuden viilettää pitkin järvenselkää vesiskootterilla 80 km/h. Tosin silloin alkoi jo pieni kuolemanpelko hiipiä takaraivoon, ja kaasuhana höllääntyä ihan itsestään. Hyvälle tuntui aikoinaan nassikkana jäädä kouluvuoden jälkeen kesän viettoon vailla lukuläksyjä ja yhtälöiden pänttäämisiä. Kovin vapauttavaa oli myös valmistua koulusta, vaikkei työpaikasta ollut tietoakaan. Ja ai että niitä hetkiä, kun on ollut käty, ja hetkellinen vapaus tehdä ihan mitä itse haluaa, vailla velvollisuuksia tai suorittamista.
Ehkä vapautta on hyvä nautiskella kohtuullisesti annosteltuna, siten ettei makuelämys laimene kuin mehukatti kanisterilliseen vettä. Laiha litku ei tehne ketään onnelliseksi.
Vapautta piirakanveivaamiseen
Lomalla ei toinna stressata, myöskään piirakkaleivonnassa. Jos käy niin kivasti, että pääsee maistamaan mökkielämän tuomaa vapautta, ei silloin toinna pingottaa, vaan mennä sieltä mistä se aita näyttää sopivalta limboamiseen.
Sellaiset kriteerit täyttää tämä mökkipiirakka. Helppo ja vaivaton, ja siihen uppoaa vaikka eiliseltä päivältä jääneet keitetyt perunat ja grillimakkaran ja -kasvisten jämät. Nam. Reseptiikka löytyy täältä!