Aivotyöskentely vai aivoton työskentely?

aivotyöskentely ja muupiirakka

Kumpi parempi? Aivotyöskentely vai aivoton työskentely? Jos on työelämässä tullut kokeiltua molempia, niin vastaus saattaa olla että molempi parempi. Koska kummassakin on puolensa. Ideaali olisi, jos pystyisi yhdistämään nämä sujuvasti, juuri itselle sopivalla prosenttiosuudella. Pääasia on kuitenkin, että työskentelee, aivoilla tai ilman. Mieluummin toki aivojen kera, muuten lopputulos kärsinee jonkinasteisesta laatupoikkeamasta.

Aivotyöskentelyn parhaita puolia on, että saa haastaa omaa ajatteluaan. Aina oppii uutta, ja tästä aivosolut kiittävät. Yli ei tietenkään kannata vetää tässä touhussa. Saattaapi muuten olla aivojen kärähtäminen edessä. Ja sen jälkeen työskentely muuttuukin hyvin aivottomaksi, vähintään joksikin aikaa, oletettavasti jonkinasteisesti lopullisesti.

Ja jos nyt sitten työskentelee ainoastaan aivojaan käyttäen, unohtaen fysiikan lait (eli painovoiman, joka painaa nikamat kasaan ja surkastuttaa lihakset), on lopputulos pidemmän päälle varsin kehno. Työfysioterapeutti repinee siinä vaiheessa loputkin harmaantuneet hiukset päästään.

Aivottomasta työskentelystä puhuttaessa tarkoitetaan usein monotonisia, yksinkertaisia ja rutiininomaisia työtehtäviä. Mutta löytyykö sellaista työtä enää? Onko esimerkiksi pakkaajankaan homma aivotonta? Jos tarkemmin tutkailee, kyllä ne simppeleimmätkin duunit jonkin sortin aivokäyttöä tarvitsevat. Myös pakkaajan. Muutenhan paketit olisivat väärin pakattuja.

Puhumattakaan sitten fyysisestä työskentelystä. Vaikka usein mielletään raskaat ja kropalle rasittavat työt aivottomaksi peruspertin leipälajiksi, on pertinkin käytettävä aivojaan työskennelläkseen oikealla tavalla. Muutenhan pertsan tärkein työväline, eli keho, menee rikki. Ja kuka nyt rikkoutuneella koneella mitään saa enää aikaiseksi?

Eli vedetään nyt sopivassa tahdissa niitä päivän panoksiamme yhteisen ja omakohtaisen hyvän eteen. Aivoilla sekä ilman. Kunhan sopiva tasapaino löytyy.

Aivotyöskentely on piirakkaleivonnassa parhaimmillaan

Etenkin jos kehittelee jotain uutta ja erikoista. Paitsi että tällä kertaa oli hellepäivän kunniaksi vapaudu keittiöstä -kortti käytössä. Siispä helpoimman, eli pakastealtaan valmistaikinan kautta, mennään. Eikä aiheuta minkäänlaista pistoa sydämeen. Kyllä on hyvä jostain kohtaa nipistää aikaa tärkeämpäänkin.

Muupiirakka on muutenkin makoisa ja varsin ravitseva, kasvispainotteisesti toteutettu piirakkaluomus. Eipä toisaalta täysin aivoitta tämäkään syntynyt, tokihan piti miettiä maut kohdalleen. Ja hyvä tuli! Suosittelen testaamaan, resepti löytyy täältä.