Nuo naamioidensa takaa pistävillä silmillään tuijottelevat hahmot. Naurettavien mukahymyjen vääntäjät. Toisten kustannuksella naureskelevat törpöt. Pellet. Niitä joko vihaa tai rakastaa, harva osaa suhtautua neutraalisti. Mistä tässä pelleilyssä on siis kyse? Huonosta huumorintajusta, vaiko sittenkin huumorintajuttomuudesta? Riippuu täysin kenen leirissä seisot; pellejen vai sivustakatsojan.
Perinteiset pellet, eli klovnit, ovat kuuluneet sallittujen ilveilijöiden heimoon jo ammoisista ajoista saakka. Silloin ne olivat vielä aidosti naurettavia. Ehkä johtuen siitä, ettei heitä oltu vielä maalattu niin perhanan pelottaviksi. Mutta siitä lähtien, kun joku sai älynvälähdyksen pistää aikuisille ihmisille viiden sentin kerroksen mitä oudoimman väristä maalia pärstään, ei paluuta viattomaan ilveilyyn ole ollut. Jopa ne viattomimmat pellet on leimattu ikiajoiksi, kiitos hörhöjen jotka pelottelevat kanssakulkijoitaan lokakuun paikkeilla. Perhanan pellet.
Onneksi löytyy niitä sympaattisiakin Pellejä. He eivät tosin ole millään tavoin kytköksissä edellä kuvattuun pelleilyyn. Tarkoitan siis heitä, keitä on synnyinlahjana siunattu Pelle -nimellä. Jännä juttu, mutta en kyllä tunne ketään Pelleä henkilökohtaisesti. Nimellä lienee sen verran ontto kaiku jo valmiiksi, ettei kukaan tahdo sillä jälkikasvuaan rasittaa. Mutta pari fiktiivistä hahmoa tulee mieleen:
Pelle Peloton – tuo uupumaton ideanikkari! Keksii yhtä sun toista välkkyäkin välkympää. Veikkaan että jopa McGyver olisi kateellinen. Kumpi muuten tuli ensin; McGyver vai Pelle Peloton? Kumpi apinoi kumpaa? (Vastaus: Pelle Peloton näki päivänvalon vuonna 1952, McGyver oli kasarin tuotos.)
Pelle Svanslöst, suomeksi Pekka Töpöhäntä. Hännätön, harmiton kisuli. Jopa niin harmiton, ettei hahmosta ole muuta muistikuvaa kuin mustavalkoinen väritys ja hatunreuhka. Oliko myös rusetti kaulassa? No, oli miten oli, mieleenpainuvampia hahmoja kyseisessä kirja- ja tv-sarjassa olivat Monni, Pilli ja Pulla.
Pellejä siis löytyy moneen lähtöön. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä pelleheimona mainittakoon Politiikan Pellet. Huhhuh, näihin tulee kiintiö täyteen alta aikayksikön. Yritäpä tosissasi seurata eduskunnan kyselytuntia. Ei onnistu ilman tahattomia naurunturskahduksia, myötähäpeää tai pöyristystä. Meno on kuin pahimmassa sirkuksessa. Näin sitä tätäkin maata johdetaan, pellejen voimalla. Ja ketkäs ne pellet sinne Arkadianmäelle valitsikaan? Peiliin katsomisen paikka, joka pellellä.
Pellet ja piirakka. Tässä ei sitten ole mitään pelleilyä takana!
Tämän piirakan kanssa ei tarvitse pelleillä pätkääkään, leivonta käy kätevästi ja nopeasti! Ja lopputuloksena makoisa galette, jossa maistuvat syksyn sato, eli omenat, ja ihanan rouskuva maapähkinävoi (johon olen jostain syystä kuluneen vuoden aikana kasvattanut melkoisen addiktion).
Rouhean ranskalaisen twistattu resepti löytyy täältä. Pellejä onneksi ei.