Näitähän riittää. Jokaiselle tuttuakin tutumpia kulahtaneita fraaseja voi bongata sieltä ja täältä, joka päivä. Monilla näistä on juuret aikojen takana. Ehkä olisi syytä heittää jokunen ilmaisu romukoppaankin, muiden aikansa eläneiden sanontojen seuraksi? Kuka kaipaa enää lisä-ankeutusta kaiken maailmassa tapahtuvan negatiivisuuden keskellä?
Varsinkin ne kovin tutut, suomalaiseen melankoliaan liitettävät käyttöfraasit tuntuvat nykyään keksintä-aikaansa huomattavasti tunkkaisemmilta. Kuten klassikko itku pitkästä ilosta. Niin, tokihan se on parempi olla iloitsematta kokonaan, kuin nauttia edes hetkisen onnistumisesta ja hyvästä fiiliksestä. Tai parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Ettei vaan vahingossakaan tulisi yritettyä jotain vähän enempää. Ettei vaan sitten pety. Tätä komppaa kivasti pitämällä kynttiläänsä vakan alla.
Löytyy sinne surun musertamille sieluille omat ”lohtua” tuovat viritelmänsä. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ehkä en moista menisi tokaisemaan vaikkapa läheisensä juuri menettäneelle. Ja jos on duuni – ja sitä myöten koko elanto – lähtenyt alta, kyllä se elämä kantaa. Jep. Haluaisitko itse kuulla kyseisiä kannustuksen sanoja?
Helppo nakki. Onko tosiaan? Melkoinen valmistusprosessi on tuo nakin muodostus, alkaen pääasiallisen raaka-aineen kasvattamisesta. Ehkä tähän liittyy vähän ironiaakin, jos oikein osaa makustella. (Tähän vielä pieni välihuomautus, että mieluummin ottaisin sen nakin sijasta palan kakkua. Nakit eivät ole uponneet lapsuusvuosien jälkeen.)
Vieläkös niitä muita kökköjä lausahduksia tulee mieleen… Niin joo aivan, mites tämä ollaan ihmisiksi? Nykypäivänä olisi hyvä esittää muutama tarkentava kysymys, kuten keitä ihmisiä mahdat tarkoittaa? Sotakaheleita itsevaltiaita ja heidän kannattajiaan? Rauhanomaisia kansoja? Heitä, jotka jotenkin poikkeavat valtavirrasta? Koomapotilaita kenties? Kylläpäkyllä, ollaan vaan.
Koitin ihan oikeasti (useana päivänä jopa) miettiä, että onko meillä yhtään kannustukseen taipuvaista sanontaa. En keksinyt ensimmäistäkään. Kuulisin erittäin mielelläni, jos joku sellaisen jostain onnistuu bongaamaan. Voi toki keksiä omasta päästäänkin. Jospa siitä tulisi uuden, positiivisemman, fraasikauden alku?
Fraaseja tämäkin; piirakkaa poskeen
Tarkemmin ajatellen se taisikin olla banaania poskeen… no mutta oli miten oli, piirakkana tällä kertaa kasvispainotteinen hallapiirakka! Makumaailmassa vivahtaa Aasia, sillä piirakka on saanut lämmintä mausteisuutta jeerasta ja inkivääristä, pehmeyttä kookoskermasta.
Miksi se sitten on nimetty hallapiirakaksi? Koska käytin kotosuomessamme valmistettua hallajuustoa. Toimii todella hyvin, piirakkaa ei jäänyt murustakaan jäljelle. Suosittelen testaamaan, resepti täällä.