Mahdollisuuksia moneen lähtöön

kesäkurpitsagalette

Jos joskus tuntee ajautuneensa umpikujaan, on hyvä muistaa, että aina löytyy vaihtoehtoja; mahdollisuuksia ajatella sekä tehdä asioita toisin. Vaihtoehdot voivat tietenkin olla valintoja koronan ja koleran väliltä, mutta mahdollisuuksia yhtäkaikki.

Monia mahdollisuuksia liittyy oman pään sisäiseen maailmaan. Miksi tyytyä siihen, että aivosolut kulkevat päivästä toiseen rullaten samaa rataa? Tuttua ja turvallista toki, mutta kovin yksioikoista, eikä sen puoleen kovin kehittävääkään. Oman ajattelun haastaminen on virkistävää ja pitää mielen virkeänä. Rutiineja on hyvä rikkoa, etteivät aivot pölyty. Kokeile vaikka. Huomaat eron.

Mahdollisuuksien selvittäminen on sekin vaihtoehto. Miksi siis pitäisi tyytyä johonkin, mikä ei esimerkiksi tuota mitään positiivista elämään? Eikö muka ole mahdollista sanoa se ääneen ja tehdä asialle jotain sen sijaan, että jatkaisi saman latusen tallaamista kyr*ä otsassa? Vaikka tokihan aina myös mahdollisten tekojen seuraukset on otettava huomioon. Voi olla huonompi idea toteuttaa hetken mielijohteessa syntyneitä impulsseja, kuin tarkkaan harkittuja, pidemmän pohdinnan aikaansaamia peliliikkeitä. No, kumpikin vie joka tapauksessa askeleen johonkin suuntaan jatkuvan junnaamisen sijasta.

On sekin vaara olemassa, että mahdollinen muuttuu mahdottomaksi pelkotilojen takia. Ei vaan uskalla toteuttaa itseään, ottaa haastetta vastaan, vaikka tilaisuus tarjoutuisi. Ja sitten päästäänkin takaisin jossittelun maailmaan (jos-elämästä on tullut jaariteltua aiemminkin, joten eipä eksytä sinne uudestaan). Pelko pois, ja mahdollisuuksia päin!

Mahdollisuuksien löytäminen perustuu lopulta siihen, että osaa ajatella asioita eri näkökulmista, ja uskaltaa ottaa kiinni sopivasta. Turha on syyttää tutkainta, jos itse on syyllinen näköalattomuuteensa. Millaiset ovat omat mahdollisuutesi?

Monia mahdollisuuksia tarjoaa… kesäkurpitsa!!!

Kesäkurpitsa, tuo monien mahdollisuuksien kasvis, taipuu suolaisiin ja makeisiin piirakoihin vaivatta. Ja koska kotimaista versiota on vielä ollut saatavilla, niin mahdollisuus tämän monipuolisen ystävämme käyttöön kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Tällä kertaa kesäkurpitsasta muotoutui galette. Reseptivariantteja on liikkunut internetin ihmeellisessä maailmassa jo vuosikausia, ja tässä yksi lisää. Koska se nyt vaan on niin helppo ja herkullinen tuote. Oma kesäkurpitsagaletteni sai lisää ruokaisuutta kikherneistä, jotka paistuvat ihanan paahteisiksi galeten pinnalla. Suosittelen, reseptin voit noutaa täältä.

Haikeutta ilmassa

kesäkurpitsapiirakka

Minkäs teet; kun syksy puskee kesän valon ja lämmön tieltään, on väistämättä haikeutta ilmassa. Kenties jopa hieman melankoliaa? Ei siinä, että syksyssä vuodenaikana olisi mitään vikaa, päinvastoin. Kaunista ja varsin tunnelmallistakin aikaa, ja toki myös suuri rikkaus, että on tällainen etuoikeus nauttia eri vuodenajoista. Mutta silti…

Onko sen kesän oltava niin perhanan lyhyt? Loppuu ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Ja juuri silloin, kun uimavedet alkavat olla sopivan lämpöisiä päivittäiseen liikuntatuokioon. Tai kun on tottunut nautiskelemaan työpäivän jälkeiset teet iltapäiväauringon lämmössä. Lintujen liverryksetkin katoavat sulostuttamasta kesään kuuluvaa äänimaailmaa (variksia ja harakoita ei sitten lasketa tähän, ne pitävät älämölöään läpi vuoden). Huokaus.

Kesästä luopumisen haikeuden tunnetta voisi verrata esimerkiksi siihen, miltä tuntuu heittää roskiin ne kaikkein rakkaimmat, hyvin palvelleet kalsarit. Kaikkensa antaneina, juuri mukavan pehmoisiksi kuluneina, niistä on lopulta kuitenkin pakko luopua, vaikkei millään tahtoisi. Onhan ne jo reikäiset, eikä kuminauhatkaan enää veny tai pauku, mutta tunneside on kasvanut kuin vanhaan, luotettavimpaan ystävään. Irti on silti päästettävä, ja hyvästeltävä. Syvempi huokaus.

Tunne voisi olla verrannollinen myös työpaikanvaihdokseen. Vaikka itsekin tiedostaa, että muutos on väistämätön ja tehtävä, niin silti osa sisimmästä jää haikailemaan vanhoja, tuttuja rutiineja, työkavereita, ylipäätään kaikkea johon on jo ehtinyt tottua vuosien varrella. Huokailuttaa, ja monesti. Ja varsin syvään.

Kun jotain päättyy, on luonnollista tuntea haikeutta luopumisesta. Ja kun se haikeus iskee, on turha pyristellä vastaan. Antaa tulla vaan. Joskus on jopa ihan kiva rypeä hetki surkeuksissaan ja kokea menettämisen kaoottinen olotila. Olla mörrimöykkynä peiton alla. Haikeustuokion jälkeen voikin sitten taas orientoitua uuteen, ja ottaa vastaan vaihtoehtoiset tavat nauttia arjesta.

Haikeutta – ja piirakkaa sen karkoittamiseen

Mikä olisikaan sen parempi lohtutuokio, kuin leipoa syyssadon antimista jotain oikein ihanaa. Siinä ne haikeuden tunteet (hetkellisesti) katoaa, kun keskittyy valmistamaan ja nauttimaan herkullista piirakkaa!

Tämänkertainen resepti on mehevä ja mausteinen, makea kesäkurpitsapiirakka. Se houkuttelee jo pelkällä värillään, sillä hekumallinen vihreä yhdistyy kermaisen pehmeän kuorrutuksen luonnonvalkeaan saumattomasti. Ja entäs se maku sitten? Sanalla sanoen; taivaallista. Suosittelen lämpimästi väsäämään tämän leipomuksen, sillä se valmistuu helposti ja piirakan voi vallan mainiosti tekaista vaikka pariakin päivää ennen tarjoilua.