Aina ei vaan irtoo. Yleensä maanantaisin. Tai loman jälkeen. Vastustaa niin valtavasti. Kehtuuttaa. Yleisesti ottaen kyrsii. Motivaationpuute vaivannee ajoittain meistä jokaista, mutta miten kadonneen motin voi palauttaa? Voiko sitä palauttaa? Tai kannattaako sitä joissain tapauksissa edes yrittää palauttaa?
Yksi hyvä keino on palauttaa mieleensä ,että miksi onkaan tekemässä sitä mitä tekee. Kun löytää ne juurisyyt joiden vuoksi aikaansa kyseisiin tehtäviin tuhlaa, näkee hieman selvemmin sen perimmäisen tarkoituksen. Klassinen esimerkki lienee maanantaiaamun töihin raahautumisen tuska. Mutta kun sen kääntää ajatuksissaan siten, että löytää ne töissäkäynnin hyvät puolet (kuten mielekkäät ja hyödylliset työtehtävät, kivat kollegat, itsensä ja mahdollisesti myös muiden perheyhteisöönsä kuuluvien jäsenten elättäminen työpanoksellaan), muuttuu askel kohti konttoria paljon keveämmäksi.
Jotkut löytävät apua myös kivoista korulauseista. Motivaatiomentoreita tuntuukin löytyvän pikaisella googeloinnilla ihan kiitettävä määrä, eräät uskottavampia kuin toiset. Bisnestä yhtä kaikki. Eikä siinä mitään, täytyyhän mentorienkin elää. Ja jokaisen oma asia on sekin, millaisesta mentoroinnista kokee hyötyvänsä eniten.
Joskus se moti on kuitenkin kadonnut kuin kuuluisa flatus hiekka-aavikolle, jolloin voi olla syvällisemmän itsetutkiskelun paikka edessä. Että mikä mättää, kun mikään ei tunnu miltään. Tai lääkärikeikka, jos tilanne on päässyt karkaamaan käsistä vaikkapa loppuunpalamisen aiheuttaman masennuksen myötä. Tähän välihuomautus; ennen pohdiskeltiin kumpi tuli ensin, muna vai kana. Nykyaikaan sopinee spekulointi siitä, kumpi tuli ensin, bönäri vai masennus?
Motivaationpuute ei ehkä olekaan niin huono tunne. Se voi parhaassa tapauksessa johdattaa perimmäisten pohdintojen sekä jonkin uuden äärelle, jos siihen osaa suhtautua kehittävästi. Mikä meitä motivoi, siinäpä kysymys. Vastaus löytynee jokaisen oman pään sisältä.
Motivaationpuute johti mutkien suoristamiseen piirakan leivonnassa
Näinpä pääsi eräänä päivänä käymään; teki mieli ihan törkeän paljon kevätkääryleitä. Kasvistäytteisiä sellaisia. No ei kehtuuttanut alkaa näpertelemään. Joten pistin kevätkääryleet piirakaksi.
Lopputulos lähenteli makumaailmaltaan alkuperäisiä herkkuja, vaikkakaan ei se sama asia ollut. Kevätkääryleethän ovat todella kätevää näppisnägiä, mutta piirakan muodossa ajatus katoaa, koska joutuu ruokailuvälineitä ja lautasta käyttämään. Hyvä korvike silti, ja syötyä tuli. Kevätkäärylepiirakka -resepti löytyy täältä.