Muistan, kun lapsena tuli keväisin rakenneltua niistä vähäisistä lumista, mitä aurinko ei vielä ollut ehtinyt sulattaa, kaikenlaisia patoja; viritelmiä tukkeamaan pikku puroja joita muodostui rinteisille tienvierustoille. Oli ihan mahtavaa, kun sai hetken aikaa pidäteltyä luonnonvoimia. Ja vähintään yhtä riemukasta oli, kun pato lopulta murtui – tai murrettiin – riippuen siitä, leikittiinkö yhteisten sääntöjen mukaan vai sooloillen.
Padot, nuo ihmisten aikaansaamat rakennelmat, joilla on muokattu ympäristöä ties kuinka kauan, herättävät monenlaisia mietteitä. Patoja tunnetusti kasataan siellä ihmismielen syvyyksissäkin. Tai pinnalla. Riippuu padonrakentajasta. Patoutumia kertyy, olo ahdistuu ja lopulta ollaankin sitten siellä piripintaan ahdetun sammion pohjalla haukkomassa henkeä.
Kun patoja tarpeeksi kauan kasaa, tietää miten siinä käy. Ne joko pursuavat yli äyräiden, tai sitten se pato murtuu paineen alla. Näin myös päänsisäisten tuntemusten kanssa. Jos sitä painetta olisi älynnyt päästellä hieman aikaisemmin pois, ei oltaisi valtavan vedenpaisumuksen kourissa, johon ei auta pelastusrengas. Tuskin Nooan arkkikaan.
Parempi vaihtoehto olisi ollut olla kasaamatta alunperinkään sitä patoa. Kun ajatusten antaa virran viemänä kulkea vapaasti ja kuohuta silloin kun niiden on aika myllertää, pääsee myös eteenpäin. Eikä jumitu sinne seisovaan, pidemmän päälle eltaantuvaan vesiloukkoon, jota patoaltaaksi kutsutaan.
Kumman tien sitten valitseekaan, patoamisen tai vapaan kellunnan, ei niiltä patojen irroittamilta tyrskyiltä voi loppupeleissä välttyä. Ennemmin tai myöhemmin sinne virtaan on vain uskallettava mennä. Kysymys kuuluukin; kellutko kuin ankka, vai uppoatko uppotukin lailla?
Piirakka, joka pitää pintansa – pellillinen kinkkupiirakkaa
Tällä kertaa piirakkaleivonnassa seilataan klassikkoitten valtavirrassa; pellillinen kinkkupiirakkaa! Herkullisen rapean pohjan päälle perinteistä lihajalostetta, tuoreita kasviksia kerma-munaseoksella sekä mehevää juustoraastetta. Ai että.
Resepti on helposti muunneltavissa muidenkin proteiininlähteiden kannattajille. Korvaa possunpeba esimerkiksi vönerillä tai härkiksellä. Tai lisäämällä erilaisia juureksia, kuten punajuurta ja palsternakkaa, jolloin saat pellillisen kasvispiirakkaa. Maistuvaa kummin hyvänsä, reseptiin pääset täältä.