Ihan paras päivä! Arvatenkaan en nyt viittaa tällä otsikoinnilla kohdullisten henkilöiden elämään kuuluvaan, tasaisin väliajoin toistuvaan ilmiöön, joka saa sisuskalut taipumaan samanlaiselle kierteelle kuin viinipullonavaaja, ahmimaan vähintään yhden pänikän erittäin tehokkaasti addiktoivaa B&J -tuotetta – tähän väliin vilpittömät kiitokset eräille kauppaketjuille, jotka mahdollistavat kyseisen tuotteen saatavuuden sopivin väliajoin huippuedulliseen hintaan – ja kiroamaan koko elämänsä alimpaan aidanrakoon.
On vaan niin mahtavaa päästä nauttimaan raikkaasta syyssäästä, kaukana liikenteen ja lähiön melusta. Ja samalla hyödyntää metsästäjä-keräilijän alkukantaisia viettejä. Lopputuloksena on metsän raikastama pääkoppa, sekä useimmiten myös jokusen litran vetoinen sankko täynnä rubiininpunaisia vitamiinipommeja.
Rehellisyyden nimissä on todettava, että sieltä pääkopasta, joskin ulkopuolelta, löytynee lisäksi muutama hirvikärpänen, joiden makusteluja saa sitten raapia useamman viikon. Ja pahimmassa tapauksessa voidella peukalonpään kokoisia pahkoja basibactilla, niin että päänahka näyttää siltä kuin siihen olisi iskenyt isorokko ja märkärupi yhtäaikaa. Siitäkin huolimatta, ihan paras päivä!
Perinteisiini kuuluu leipoa vähintäänkin yksi über-hyvä piirakka tuoreista puolukoista. Normaalisti se on perusvarma kaurainen puolukkapiirakka, mutta tällä kertaa tein mantelisen version. Omasta mielestäni mantelin pehmeä ja lämpöinen maku sopii kirpeän puolukan kanssa erinomaisesti yhteen. Herrrkullista ihan sellaisenaan, taivaallista vaniljalla maustetun kermavaahdon kera.
Täältäpä resepti manteliseen puolukkapiirakkaan löytyy.
