Sniiduilua, vihoviimeistä tarkan euron (juu, meinasin kirjoittaa markan) touhua, on helppo harrastaa. Pitää vaan pään kylmänä kaikkien houkutusten edessä. Onko se helppoa? On (ainakin teoriassa), mikäli muuttaa himoshoppaajalle tyypillistä ajattelumalliaan ja pohtii tosissaan mitä kyseinen hyödyke merkitsee. Tarvitsenko tätä todella? Mikä on hyödykkeen käyttöaste? Mitä muuta voisin tehdä samalla rahalla?
”Kävitkö shoppailemassa?”
”Juu, päätin vähän panostaa itseeni…”
”No, mitäs kivaa ostit?”
”Sukat. Olivat tarjouksessa.”
Noin se suurinpiirtein menee, sniiduilijan ostosreissu. Useamman kerran on edellä mainittu dialogi kulkenut juurikin näin. Ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, mukaan on saattanut tarttua jopa pari t-paitaa. Alennuksesta tietenkin. Tosisniiduilija ei ikinä osta mitään normihinnalla koska sitä ilmaa on niissä tuotteiden hinnoissa. (Ja tähän huomautan henkilökohtaisena mielipiteenä, että pitää kauppiaittenkin elantonsa tienata! Niistä katteista maksetaan kaikki kulut työntekijöiden palkoista alkaen.)
Toki sniiduilua harrastaessa on pohdittava, milloin touhu menee överiksi. Niin kuin silloin kerran kaukomailla majoitusta valitessa. Huone oli kyllä kukkoralle käypäinen, vain jotain 10 USD/yö. Kaupantekijäisiksi saikin sitten useita petikavereita, joille tuntui maksavien asiakkaiden herkkubuffet öisin maistuvan. Ja voin kertoa, että niitä jälkiä jaloissa sai parannella erittäin pitkään. Niin että kannattiko pihistellä siinä kohtaa? Ei tod.
Sekin näkökulma on otettava huomioon, että mitäs jos kaikki olisivat perhanan pihejä? Jos kukaan ei raaskisi mennä ravintolaan syömään, kampaajalle, elokuviin tai ostaa uusia hyödykkeitä? Kaikki vain jemmailisivat massejaan kuin roopeankka 2.0? Tämän skenaarion tulosvedossa olisi kovin monta häviäjää. Yrittäjät kokisivat kylmää kyytiä kortistoon ja sniiduilijoiden elämänilo katoaisi huomattavasti kun ei nyt vaan raaski tehdä mitään kivaa ja sykähdyttävää, noin alkajaisiksi. Kansantaloudesta puhumattakaan.
Joten missä menee terveen sniiduilun ja kohtuuttoman kitsastelun raja? Missä kohtaa kiristellään nyörejä, ja milloin löysätään? Sen varmaan päättänee jokainen itse. Paitsi he, keillä moista päätäntävallallista ylellisyyttä ei ole. Jos elo on pelkkää senttien laskentaa ja päivittäistä selviytymistä, tällaisia ”varakkaamman väen ongelmia” ei tarvitse pohtia. Näin joulun alla, kun hyvälämminhelläonmielijokaisen, voikin sitten miettiä mikä se oma osa on. Ja kenties toimia sen mukaisesti.
Sniiduilua? Ei tässä piirakassa
Tälläkään kertaa ei kitsasteltu maussa tai ravitsevuudessa. Tuli tehtyä piirakka, joka sopii oikein erinomaisesti kylmään vuodenaikaan. Lisää reseptiin chiliä, jos ei tunnu olevan riittävästi, niin lämmittää vielä mukavammin!
Nachopiiras sopii kivasti lämmittäväksi lounaaksi tai illanistujaisten herkuksi. Rapea maissilastukansi juustoisella päällysteellä ei jätä nachofaneja kylmäksi. Reseptiikkaa voi tutkia lähemmin täällä.