Sattumankauppaa vai tarkoin harkittuja käänteitä? Mistä sattumat koostuvat, ja mitkä tekijät saavat ne kutoutumaan pienen pienistä hetkistä yhä suuremmiksi, merkityksellisiksi ja mahdollisesti elämää mullistaviksi tapahtumaketjuiksi? Olen pistänyt merkille viimeaikaisten, henkilökohtaisten tapahtumien johdosta, että sattumia, jotka johtavat mitä mielenkiintoisimpiin lopputuloksiin, tapahtuu jatkuvasti.
Kun näihin universumin heittämiin leivänmurusiin osaa kiinnittää huomiota ja tarttua kiinni juuri sillä oikealla hetkellä, onko kyse enää pelkistä sattumista? Voi olla, että foliohattu on syytä tällaisten pohdintojen yhteydessä painaa päähänsä. Syvälle ja tiukasti. Mutta kovin kiehtovaa on silti miettiä tapahtumaketjuja, jotka ovat johtaneet tämänhetkiseen tilanteeseen. Mietintöjä siitä, mitkä asiat ovat saaneet tarrautumaan kuin iilimato ihoon eteen tulleisiin tilaisuuksiin tai vastaavasti hylkäämään sellaiset tarjoukset, joihin ei vaan ole ollut sillä hetkellä minkäänlaista paloa.
Sattumia sattuu. Joka päivä. Väistämättä mieleen tulee Forrest Gumpin legendaarinen suklaarasiavertaus. Jos ei oteta huomioon faktaa, että aikalailla kaikkien suklaarasioiden sisällä on kuvaus siitä mitä mikäkin konvehti sisältää. Mutta mausta ei silti voi olla varma, ennen kuin itse testaa. Joskus tulee iloisia yllätyksiä, toisinaan karvaita pettymyksiä.
Sattumat voivat siis muodostaa yllättäviä yhteyksiä. Esimerkiksi, jos en olisikaan mennyt opiskelemaan tiettyyn oppilaitokseen, juuri tuohon aikaan, valinnut juuri tuota tiettyä kurssia; en olisi tavannut tiettyjä henkilöitä, jotka tunsivat puolestaan eräitä toisia henkilöitä; en olisi huomannut tai edes osannut harkita hyppääväni uuteen ja tuntemattomaan; en olisi nyt tässä, juuri siinä, missä minun nyt kuuluukin olla. (Saitteko kiinni ajatuksesta?)
Sattumaa tai ei, joskus on hyvä heittäytyä virran vietäväksi. Ottaa kiinni niistä sattumista, jotka osuvat omalle kohdalle. Niin se maailma makaa.
Sattumia, jotka maistuvat NIIIIN hyvältä!
Oli muuten huikean hieno sattuma kyseessä, kun tätä piirakkaa luotiin; näin vilauksen eräästä matkailu/ruokaohjelmasta, jossa valmistettiin piirakkaa. Ohjetta en saanut, mutta suuntaviivat kyllä. Lisää hieman googlettelua asian tiimoilta, tarvittavat ainekset löytyivät (sattumoisin) kaapista, ja voilá; über-ultimate-herkullinen pekaanipähkinäpiirakka koki päivänvalon!
Tässä on sellainen resepti, joka ei jätä kylmäksi. Menee heittämällä top kolmoseen, ellei jopa ykköseksi makeiden piirakoiden geimeissä. Niinpä rohkenenkin nimetä (erästä tunnettua pastareseptiä mukaillen) tämän piirakan panopiirakaksi, sillä jos tällä ei lohkea, niin ei sitten millään! Tsekatkaa resepti täältä.