Suomen kieli on siitä jännä, että yhdelle sanalle saadaan vaikka miten monta merkitystä ja käyttötapaa. Kuten napa. Tuota kaksitavuista sanaa olen jostain syystä pyöritellyt viimeaikoina mielessäni kuin siellä kehittyvää nöyhtää. Jos sen nyt tähän aukaisee (sanan, ei nöyhtää), niin jospa sen pyörittely loppuisi.
Napa yhdistyy sujuvasti niin elektroniikkaan kuin lankoihin. On kaikkien tuntemia plus- ja miinusnapoja, joihin ei siis kannata mennä tökkimään vääriä napoja. Samaa voi miettiä myös napalangoista (yksikkömuodossa: napalanko). Että kannattaako mennä pökkimään ihan mihin tahansa. Molemmissa tapauksissa voi olla lopputuloksena melkoinen (sähkö)shokki, tai jopa räjähdys.
Toki on myös puhuttava kaiken maailman navoista. Maailmannavoista. Miten sitä voikin kuvitella olevansa universumin keskipiste, kun kumminkin on vain pienen pieni pölyhiukkanen leijumassa pölyparatiisissa. Jossain etelä- ja pohjoisnavan välissä. Kai se on sitä kuuluisaa omaan napaansa tuijottelua.
Mutta vaikka omaa napaansa tuijottelisikin, sitä ei kannata kaivella. Sen ovat asiantuntijat kertoneet. Silti näitä oman napansa kaivelijoita löytyy, tutkitusta tiedosta huolimatta. Todisteena tästä Facebookin ryhmä napanöyhdälle (ihan oikeasti, googeloikaa vaikka, jos ette usko sellaisen olemassaoloon).
Silloin tällöin osutaan napakymppiin. Voi sitä juhlahetkeä! Eikä nyt ollut kyse eräästä parinvalintaan liittyvästä ohjelmaformaatista, vaan esimerkiksi Robin Hoodin taidonnäytteestä. Tai sitten voi matkustaa Napaan. Varmasti oikein mukava paikka. Hyvää viiniä siellä.
Napoja on siis joka lähtöön. Ja kaikkien navat ovat erilaisia. On ulos- ja sisäänpäinkääntyneitä napoja. Isoja napoja, pieniä napoja, karvaisia, lävistettyjä, leikattuja napoja. Joskus napoja piilotellaan, toisinaan tuodaan esille tarkoituksella. Yhtä kaikki, monimuotoisuus kunniaan myös navoissa.
Noin. Siinäpä päälimmäiset mietteet. Kukin miettiköön omaa napaansa pidemmälle ja pohdiskelkoon lisää napa-asioita keskenään, jos kokee tarpeelliseksi. Varokaa kuitenkin ponnistelemasta liikaa, ettei tule napatyrä.
Napa kaipaa täytettä
Hyvä on myös silloin tällöin herkutella ja täyttää napansa herkullisilla piirailla! Kun saa nautiskeltua napansa täydeltä näitä appelsiinipiirasia, ei enää murehdi hetkeen mitään maailman (tai muitakaan) napoja. Eikä ainakaan omaa napaansa.
Pienet appelsiinipiiraset hurmaavat raikkaudellaan ja rouskuvalla suutuntumalla. Pohjataikinan salaisuus piilee mantelijauheessa sekä vastaraastetussa appelsiinikuoressa ja ruokokidesokerissa. Täyte puolestaan on samettisen pehmeää ja raikkaan appelsiinista. Piiraat sopivat täydellisesti kahvitteluhetkiin tai jälkiruoaksi. Tai muuten vaan herkuteltavaksi. Reseptiin pääsee täältä.