On suurta luksusta, jos pystyy välillä käymään kotinurkkia kauempana. Edes silloin tällöin. Läheskään kaikki eivät pääse nauttimaan ajoittaisista maisemanvaihdoksista, joskus sentään tulee tuliaisia tuomisina. Matkamuistoja on monenlaisia, parhaimpia sellaiset, joista on oikeasti iloa tai hyötyä. Tai ne matkamuistot, jotka on päässyt itse luomaan.
Jos nyt mietitään perinteisiä matkamuistoja, eli kaiken maailman koriste-esineitä, kippoja, kuppeja, nippoja, nappoja, yms., niin liekö niistä oikeasti saajalleen muuksi kuin hyllyjen ja kaappien täytteeksi? Eri asia toki on, jos kyseinen tavara liittyy vaikkapa johonkin merkitykselliseen tapahtumaan, tai tuo mieleen jonkun tärkeän henkilön. Tai jos tuliainen on riittävän pienikokoinen, eikä vie tilaa (nyrkin sisään mahtuvat krääsät kun on helppo piilottaa. Tai vahingossa hävittää).
Syötävät matkamuistot ovat eräitä parhaimpia tuliaisia. Jos valitsee oikein, ei niistä ole pian jäljellä kuin kierrätettävät pakkausmateriaalit. Ja ehkä muutama lisäkilo syöjälleen, riippuen tuomisten kaloripitoisuudesta sekä määrästä. Vannoutuneet mahamatkailijat liputtavat tämmöisten paikallisia herkullisuuksia sisältävien matkamuistojen puolesta.
Kuvia tulee yleensä matkoilta räpsittyä muistoiksi, jopa melkoisia määriä näin kamerallisten älypuhelinten kulta-aikana. Ja mikäpä siinä, onhan se jälkeenpäin kiva verestellä matkamuistoja ruudun kautta. Mutta kuinka usein niitä enemmän tai vähemmän onnistuneita otoksia sitten tuleekaan katseltua? Kyllähän ne valitettavasti usein häipyvät pilveen, bittiavaruuden syövereihin. Oi niitä aikoja manuaalikameroiden kera. Jonnet ei varmaan muista, mutta tuolloin piti ensinnäkin hyvin tarkkaan miettiä, mitä kuvaa, ja toisekseen miten paljon kuvia räpsii. Filmi kun oli kallista, ja kuvien kehittäminen myös.
Näin keski-ikää lähestyvän ihmisen henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna matkamuistot ovat kovin katoavaisia. Valitettavasti siksi, että muisti tahtoo jo tehdä tepposia. Vain tietyt, sielua sykähdyttävimmät hetket jäävät elämään pidemmäksi aikaa.
Oli miten oli, laatu korvaa määrän. Myös matkamuistojen osalta.
Matkamuistoja piirakkaleivonnan saralle?
Moni piirakkainspiraatio saa alkunsa matkustelun ansiosta. Uudet maut, värit, muodot ja muut aivoja kutkuttelevat asiat herättävät kokeilunhalua. Kuitenkin tällä kertaa tuollaisesta innovatiivisuuden puuskasta ei vielä päästä nauttimaan, sillä taannoisen Italian pyrähdyksen tuliaiset ovat vielä leipomatta.
Joten tällä kertaa nautiskellaan semmoista herkkuyhdistelmää, josta on vaikea kieltäytyä! Ja miksi pitäisikään, sillä rännän ja loskan keskellä tarpoessa on täysin ok välillä mennä lohtuherkkulaan. Tämänkertainen piirakkaresepti yhdistää keksitaikinan ja mutakakun, eikä lopputulos voi olla muuta kuin suussasulava. Cookie-mudcakepiirakan reseptiikkaan kannattaa ehdottomasti tutustua, löytyy täältä!