Pitäisi aloittaa. Deadline lähestyy. Keskity nyt hyvä ihminen! Ja samassa sitä hairahtuu selailemaan somea ja klikkiotsikoita, jopa pesemään pyykkiä tai siivoamaan (tilanteen tosin täytyy olla todella paha, jos näin on päässyt käymään). Joskus sijaistoimintoja tuntuu kehittyvän kuin itsestään. Tiedättekö tunteen? Kun joku tärkeä tehtävä alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä suorittamiselta, liskoaivot ottavat vallan. Mikäs sen parempaa kuin leikkiä (aivo)kuollutta.
Ikävä tosiasia kuitenkin on se, ettei perimmäinen ongelma katoa mihinkään. Ei vaikka mitä muuta vaihtoehtoista kivaa keksisi. Ja kohta on kahta kauheampi ahdistus, kun suoritus ei etene.
Oikotietä onneen ei siis ole, joten ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jää tarttua toimeen. Kun hihat on kääritty, on vain aloitettava. Vaikka edistyminen olisi kuinka tervaista, vaikka tuntuisi ettei mitään edelleenkään tapahdu.
Ja kun on alkuun päästy, niin jatka. Jatka, kunnes kivireki takanasi alkaa keventyä. Vähitellen, hitaasti, mutta varmasti. Muutamia takapakkeja on odotettavissa, mutta jatka silti.
Sitten lopulta, kun kivet ovat reestä kadonneet eli suoritus on (riittävän) valmis, voit taputtaa itseäsi selkään oikein kunnolla. Hyvä sinä! Hyvä minä! Hyvähyvä! Siinä euforian huumassa kannattaa paistatella hetki. Olo on kuin Frodolla tuomiovuoren laitamilla rikinkatkuista ilmaa haistellessa. Silloin kun the Sormus on lopulta tuhottu. It is done. I am free!
Kunnes palataan jälleen maan pinnalle, ja tiedostetaan se tosiasia, että seuraava dedis pukkaa päälle. Ja koko ruljanssi lähtee käyntiin alusta. Mutta sitä ei kannata ajatella, ennen kuin kyseinen hetki on koittava.
Suositeltavia sijaistoimintoja
Piirakan leipominen, ehdottomasti, on sijaitoiminnoista suositeltavinta. Siinä sentään saa jotain hyödyllistä aikaan ja ravittua itsensä. Massu täyteen, niin kyllä se flow sieltä alkaa löytymään. Tai ainakin suuremmalla varmuudella kuin tyhjällä vatsalla.
Tämän kertainen piirakkaresepti liittyy (ylläri!) jouluun. Viimevuotisesta piirakkakatastrofista (ks. täältä) oppineena luotin klassikkoon. Eli mikäs muukaan sieltä tulla tupsahti kuin piparipiirakka! Ihanan mausteinen pohja sai päälleen päärynää sekä raikkaan (joskin tuhdin) tuorejuustotäytteen.
Piparipiirakassa on ehkä parasta, että sen voi valmistaa huoletta ainakin paria päivää ennen tarjoilua. Kun täyte on saanut tekeytyä rauhassa, siitä tulee suussasulava ja erittäin juustokakkumainen. Täydellistä tarjottavaa joulunajan juhliin. Reseptiin pääsee tästä.