Tuli kokeiltua vaihteeksi jotain uutta. Kävin siis perinnehoidossa nimeltä Kalevalainen jäsenkorjaus. Ja nyt on pakko myöntää, että yllätyin. Ennakkoluulot kyseistä kansanperinnettä kohtaan olivat melkoiset. Onneksi luulo ei edelleenkään ole minkäänlaisen tiedon tae, joten myönnän; väärässä olin. Toimii!
Mistä se ajatus sitten lähti? Taustatiedoksi kerrottakoon, että kävin vuosia ja vuosia säännöllisen epäsäännöllisesti fysioterapeutilla hakemassa helpotusta kropan jumituksiin ja häiriötiloihin. Klassinen hieronta auttoi noin päivän, parin, verran. Sittemmin löysin faskiakäsittelyn. Sen vaikutus kesti pidempään, mutta valitettavasti se ei hoitomuotona ole sieltä kivoimmasta päästä. Käsittelystä toipuminen kesti aina useita päiviä, ja aina pelotti jo etukäteen mennä uudelleen. Stressaavaa tuommoinen. Lisäksi on tullut kokeiltua akupunktiota (neulakammo) ja märkäkuppausta (turhan radikaalia). Joten jotain muuta piti yrittää saadakseen helpotusta niin kovin kimurantille keholle.
Mitäs Kalevalainen jäsenkorjaus on? Ihan omin sanoin selostettuna; se on yhteistyötä kropan ja mielen kanssa. Mitään ei tehdä väkisin. Ammattitaitoinen korjaaja tietää kyllä, mitä on tekemässä. Ja kun luottamus on syntynyt, mielikin voi ottaa rennosti. Silloin myös kroppa on yhteistyökykyinen, eikä haraa vastaan. Simppeliä. Rentoutuneessa – voisipa jopa sanoa että meditatiivisessa – tilassa ajatus saa vaeltaa ihan rauhassa. Pintaan voi jopa nousta jotain, mistä aiemmat muistikuvat ovat kadonneet aikapäiviä sitten.
Siinäpä sitten hoidosta nautiskellessani (kyllä! tästä hoidosta oikeasti pystyy nauttimaan!) koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Nehän ne ovat parhaita, joskin harmittavan harvoin tulevia hermostoyhteyksien luomuksia. Oletteko valmiit, tässä se tulee: MIKSI jonkin, joka tehoaa, pitäisi tehdä kipeää?
Kuka määrittää, että kipu mukamas olisi tehoavan hoidon merkki? Tällaisten uskomusten taustalla lienee vain vanhoihin ajatusmalleihin ja kansanrasitteeksikin laskettavat perimätiedon jyväset (vaikeuksien kautta voittoon. Ei tulosta ilman tuskaa, no pain no game. Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat…), jotka ovat sitten lähteneet laukalle ja levinneet turhan laajalle, myös hyvinvoinnin saralle. Eli ruoskitaan itseä, tunnetaan tuskaa, ja sitten kun se päättyy, kuvitellaan, että jopas oli tehokasta!
Oikeasti? Entäs jos valitsisi lempeämmän vaihtoehdon, ja olisi hellä ja hyvä tälle maalliselle tomumajalleen?
Kalevalainen jäsenkorjaus ja (osittaisia) perinteitä piirakan muodossa
Satokausi on käynnistynyt, ja sehän tietää tuoreista raaka-aineista saatavia, makunystyröitä kutkuttavia luomuksia! Kuten Kalevalaisuus jäsenkorjaukseen, kuuluu niin ikään perinteinen raparperipiirakka kesään. Tällä kertaa se sai uutta, hellävaraista makua mantelista ja kookoksesta. Tuhti piirakka vain paranee parin päivän säilytyksestä, joten se on näppärä tehdä hyvissä ajoin valmiiksi tarjoilua odottamaan.
Lisukkeeksi piirakalle kannattaa laittaa jokin maitotuote (vahva suositus vaniljajäätelölle tai vaahtoutuvalle vaniljakastikkeelle). Mehevän raparperipiirakan resepti löytyy täältä. Kokeile pois!
