Kävinpä tuossa äskettäin taas kyttäilemässä kanssakulkijoita. Koska kevät. Ja se on niin kovin viihdyttävää puuhaa! Laitoin tähän muutamia random-huomioita ylös. Ehkä ne viihdyttävät joitakuita. Tai jopa innostavat tarkkailupuuhiin. (Paitsi te paatuneet naapurikyttääjät; voitte ottaa vähän iisimmin! Teidät on huomattu. Verhonne liikkuvat.)
Kermit on löytänyt vastakappaleen!!! Tässä viittaus aiempaan blogitekstiin, jos ette tiedä, mikä/kuka on Kermit. Aivan mahtava juttu! Kyllä vaan mieltä lämmitti, kun Kermitin rinnalla pinkoi tyyliltään täysin samanlainen ilmestys. Onnea ja menestystä heille, minne ikinä ovatkaan lenkkeilemässä tulevaisuudessaan! Mutta nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen… entäs jos Kermitär olikin Kermitin sukulainen? Se selittäisi synkronoidun liikehdinnän. Voi ei. Siihen päättyi sekin (mielikuvitus)romanssi.
Tämä on sitten viereisestä sovituskopista kuultua (tahallani en kytännyt!). Erittäin kypsään ikään ehtinyt mummu oli sovittelemassa itselleen tamineita. Hän olikin löytänyt itseään miellyttävän kuosin. Mutta mitäs sitten tapahtuikaan? Mummu ei ostanut kyseistä vaatekappaletta, koska (hänen omasta mielestään) läskimakkarat näkyivät ikävästi. Ihan normimitoissa mummu kylläkin oli. Ai kauhistus, miten meidän naisoletettujen eloon on iskostettu kaikenmaailman kauneusihanteita ja muuta hapatusta, jotka vievät elämäniloa ja onnellisuutta täällä tallustelusta. Toivon totisesti, ettei kenenkään tarvitsisi välittää 70+ iässä (tai missään muussakaan iässä) mistään muista makkaroista kuin niistä, jotka kesän tullen grillissä ihanasti tirisevät.
Paappa söi jätskiä samaisen kauppakeskuksen penkillä, vaikka ulkona satoi räntää. Tämähän tarkoittaa, että kesä on aivan pian täällä! Vanhuksia aina kylmää, joten ei paappa olisi syönyt jätskiä, ellei hän olisi kokenut oloaan lämpöiseksi. Jotenkin herkisti nähdä hänet tötterönsä kimpussa. Itseänikin lämmitti. Koskaan ei ole liian vanha jätskille. Edellä mainittu mummukin voisi laittaa mieleiset vaatteet päällensä ja vedellä tötteröä ilman mitään makkaramorkkiksia.
Ja koska on kevät, pakko on kirjoittaa huomio eräästä koiranulkoiluttajasta, kuinkas muutenkaan. Kyseinen henkilö oli pupsiaan ulkoiluttamassa, ja pökälehän sieltä tuli. Mitä tekee ulkoiluttaja? Ei mitään, mitä ulkoilutusvastuullisen henkilön kuuluisi tehdä. Eli pökäle jäi pinnoitetulle, julkiselle kulkuväylälle. Ja ulkoiluttaja sekä pökälemasiina jatkoivat matkaansa. (Ihan vaan joskus käynyt mielessä, että kehittelisi sellaisen torttulingon, joka sinkauttaisi pökäleet niistä vastuussa olevan henkilön niskaan. Kovin pienisieluisia ajatuksia tällaiset.)
Että sellaisia välihuomioita tähän toukokuuhun.
Kevät ja keväinen piirakka
Raikkautta ja keveyttä ovat kevään piirakat yleensä pullollaan. Osittain koskee myös tämänkertaista piirakkaa. Eli keveydestä voidaan esittää eriäviä mielipiteitä, mutta raikkautta kyllä löytyy.
Koska riisimuroista tehdyt kakut ovat pompahtaneet pinnalle, tokihan sellainen piirakka pitää väsätä. Joten tämänkertainen piirakkaresepti on uunivapaa riisimuropiirakka, jonka täytteessä kujeilevat valkosuklaa sekä lime. Kelle kyseiset elementit nappaavat, ottakaahan reseptiikka haltuun täältä!