Lakisääteinen lepoloma lusittu, takaisin sorvin ääreen. Asento ja eiku hommiin… vai kuinka? Miten kummassa lomailun jälkeen tuntuu siltä, ettei irtoa vähimmässäkään määrin. Mieli haraa vastaan, kun pitäisi orjentoitua käyttämään niitä kuuluisia älynystyröitä. Jäikö aivotoiminta sittenkin lomalle?
Kaikkihan lähtee liikkeelle aamusta. Tai illasta, riippuen kulkeeko samoilla silmillä. Pomminvarmaa herätystä ei ole keksittykään, mutta parempi pistää useampi herätysväline rällättämään. Muuten saattaa tyyny olla liiankin hyvässä asennossa. Nukkumatti se kun on semmoinen vekkuli.
Loman jälkeinen aivotoiminnan puuttumissyndrooma vaikuttaa viimeistään silloin, kun pitäisi muistella salasanoja, koodeja tai mitä ikinä tarvitseekaan päivittäisissä askareissaan. Jopa työtovereiden nimien muistaminen tuottaa tuskanhikeä. Ja mitäs sitä olikaan tekemässä ennen lomalle jääntiä?
Tuskanparahduksia saattaa tuottaa myös garderoobin kanssa. On se jännä, miten hetki sitten mahtuneet vaattekappaleet puristaa ja ahdistaa, eikä mikään tahdo mahtua päälle ilman saumojen rusahtelua ja nappien sinkoilua. Vetoketjullisia virityksiä on ihan turha edes yrittää saada kiinni. Olisiko mahdollista viettää seuraavat viikot erittäin vapaamuotoisen pukeutumisen merkeissä? Mieluiten alasti?
Ainakin voi lohduttautua sillä, että edelläkuvatut olotilat ovat todiste onnistuneesta, loman aikaansaamasta nollautumisesta. Kyllä se siitä taas käynnistyy, ennemmin tai myöhemmin.
Asento! Kanapiirakka uuniin vie!
Se tulisempi sellainen. Johan alkaa silmät aueta, kun tujauttaa lounaakseen vähän chilisempää versiota rakkaasta klassikosta.
Ei tarvitse kuitenkaan pelätä palovammoja; tämä piirakka vain kevyesti lämmittää, ei syövytä sisuskaluja! Tulisuutta on tasapainottamassa nektariini ja juusto, sekä lisäaromia ja purutuntumaa tuomassa punasipuli. Piirakan pohja on runsaskuituinen, joten suolisto kiittänee. Se tulisempi kanapiirakka -resepti löytyy täältä.