Jokapäiväiseen elämään kuuluu väistämättä alati läsnäolevia pikkuvikoja. Eli sellaisia arkipäivän pienimuotoisia haasteita, jotka eivät loppupeleissä vaikuta millään tavoin mopon ohjaukseen – ellei niihin takerru kiinni ja tee niistä elämää suurempia ongelmallisuuksia. Ja tämä pätee parhaiten meihin lintukodossa asustaviin, joilla on riittävä toimeentulo eikä sinänsä mitään välitöntä henkeen tai terveyteen kohdentuvaa uhkaa tiedossa. Toki pikkuviatkin välillä ärsyttävät, se lienee täysin luonnollista. Otetaas muutama esimerkkitapaus:
Työpäivä. Täytyisi varmaan panostaa pukeutumiseen, koska asiakastapaaminen. No tottakai se sisäkkö (= taloudenhoidon pääasiallinen vastuuhenkilö, useimmiten sinä itse) on ollut ikuisella lomallaan tai läsnä poissaolevana, eikä yhtään siistimpää asukokonaisuutta ole saatavilla juuri nyt. Miten suhtaudut asiaan? Meneekö ajatus solmuun ja päivä piloille tällaisen pikkuvian edessä? Vai kaiveletko kaapin kätköistä kaikkein vähiten kuluneimman vaatekappaleen ja kelkka kulkee eteenpäin ilman sen suurempaa dramatiikkaa? Vastaava pikkuvika ilmenee ajoittain lounaslistaa tutkiessa; ei ehkä sitä parasta lempparisafkaa ole tarjolla, mutta suurella todennäköisyydellä syömäkelpoinen ja hengenpitimiksi soveltuva ateriatuokio kuitenkin. Joten onko tarpeellista nassuttaa tästäkään?
Kotikolon remppatuokio. Se lähti ihan yksinkertaisesta lampunvaihdosta. Jonka seurauksena paljastui astetta vakavampi sähkövika. Josta aiheutui koko huoneen kattopaneloinnin aukaisu. Joka paljasti taas uuden vian. Ja sitä rataa. Mutta tästäkin selviää. Ainakin ostopalvelun turvin, elleivät omat remppataidot ole kohdillaan. Juu, tässä vaiheessa on ihan ok, jos muutama tuskainen hikikarpalo kihoaa otsalle kustannuslaskurin raksuttaessa. Pikkuvikoja kuitenkin, jos ottaa huomioon mitä olisi pahimmassa tapauksessa voinut sattua, ellei sitä lamppua olisi ryhtynyt vaihtamaan (kotosen paikalla voisi olla jäljellä enää kasa tuhkaa). Samankaltainen materiakytkennäinen pikkuvikojen tapahtumaketju syntyy monesti omaomisteisen, moottoroidun kulkuneuvon seurassa. (Mites se vanha viidakon viisaus menikään; hevoseton henkilö on huoleton henkilö?)
Ihmissuhteet. Kuten ihmissuhteissa yleensä, eroavaisuudet yksilöiden mielipiteissä ovat arkipäivää. Perimmäinen kysymys lieneekin, pystytkö hyväksymään sen, että toinen ei hyväksy näkemystäsi asiasta x. Tai toisinpäin. Vai muodostuuko siitä niin paha railo välillenne, ettei sitä pysty korjamaan. Kumman ego taipuu vai taipuuko? Tarvitseeko edes taipua? Ja kuinka suuri pikkuvika on lopulta kyseessä, kannattaako moisen takia aiheuttaa kitkaa?
Taika piileekin juuri siinä, miten hankaluuksiin suhtautuu. Mikä on toiselle pikkuvika, on eräälle ylitsepääsemätön este. Jokaisen päätettävissä, millä mielialalla tahtoo elämäänsä ilmautuvat pikkuviat kohdata.
Pikkuvikoja piirakassa?
Eihän se reseptiikka aina kerralla maaliin mene, ja joskus epäonnistuneiden tuotosten tie käykin kompostia kohti. Onneksi harvemmin näin. Tällä kertaa ei tapahtunut mitään katastrofaalista (nekin ilmaantuneet vaivaiset pikkusäädöt on korjattu julkaistuun reseptiin), ja tuloksena olikin oikein maistuva klassikko, eli sipulipiirakka!
Koska syksy kolkuttelee ovelle, on aika nauttia sipulisadosta. Bongasin kauppareissulla niin mahtavankokoisen ja -näköisen jättisipulin, että pakkohan se oli ottaa mukaan. Enkä kyyneltäkään vuodattanut kyseistä komistusta käsitellessä. Suosittelen testaamaan sekä jättisipulia että sipulipiirakan reseptiikkaa, joka löytyy täältä.