Yllätyksiä ja yllättäviä tilanteita

gluteeniton raparperipiirakka

Yksi elämän rikastuttavimmista hetkistä on se, että sinut yllätetään. Mielellään positiivisella tavalla tietenkin. Yllätyksiä ja yllättäviä tilanteita sattuu varmasti jokaiselle jossakin vaiheessa. Tai sitten viettää poikkeuksellisen ennalta arvattavaa elämää. Eikä siinäkään mitään väärää tietenkään ole, monet pitävät tutuista rutiineista. Murmelinpäivistä.

Parhaita ylläreitä ovat olleet ne (valitettavan) harvinaiset tapaukset, kun on voittanut jossakin arvonnassa. Etenkin, kun sen osallistumisensa on täysin unohtanut. Sitten yht’äkkiä postilaatikkoon onkin ilmestynyt paketti, josta paljastuu, sanotaanko nyt että vaikka pipo (joka sieltä oikeastikin viime keväänä löytyi), niin jopas yllätti ja päätä lämmitti! Kivoja piristyksiä päivään tuommoiset yllätykset.

Kivaa on myös yllättää toisia ihmisiä. Vaikka yllärikepposet ovatkin yleensä hauskoja (tekijälleen), voisi kuitenkin olla kannustettavampaa yllättää avuliaisuuden ja pyyteettömyyden kautta. Pienetkin teot saavat aikaan suuren vaikutuksen osuessaan kohdalleen. Ne voivat jopa pelastaa jonkun päivän. Bonarina tähän vielä se, että tekee pyyteettömästi JA anonyymisti. Miten jännää onkaan saavan osapuolen mietiskellä, kuka kumma oli niin ihana, että pääsi yllättämään. Ja itse voi hykerrellä (salassa), että hehheh, no etpäs tiedä. Antaa hyvän kiertää!

Yllättävää voi olla sekin, että yllättää itsensä. Mutta onko tässä tapauksessa kyse vain siitä, että oma itseluottamus on ollut pohjamudissa? Jos ei ole lähtökohtaisestikaan uskonut omiin kykyihinsä, tuntuuko onnistuminen jossakin asiassa vain pelkälle onnenkantamoiselle? ”Enhän minä nyt oikeasti tätä hommaa handlaa, tuurilla vaan onnistuin tässä?” Jos näin on, niin kannattaa varmaan mennä syvemmälle itseensä ja tutkia, mistä moiset ajatukset johtuvat. Voi vaikka yllättyä.

Ketkä sitten ovat parhaimmistoa yllättämisessä? Tietenkin juniorisukupolvi! Voin vannoa, että kuka ikinä lasten kanssa aikaa viettääkään, tulee yllättymään tavalla tai toisella. Mahtavia tyyppejä, yllättäjien eliittijoukkoa.

Yllätyksiä piirakkaleivonnassa (ainakin joiltain osin)

Tässä nyt ei ole mitään yllättävää, että alkukeväällä/-kesästä tehdään raparperipiirakkaa. Mutta se voi hieman yllättää, että kyseisen piirakan voi tehdä ilman lisättyä sokeria (sitä valkoista sellaista), ja saada sen silti maistumaan hyvältä. Ei siis tarvitse tämän piirakkareseptin kanssa pelätä, että naama olisi kuin sitruunan nielleellä.

Ehkä tuli itsellekin yllärinä, että reseptistä kehkeytyi toimivaakin toimivampi. Tai toisaalta, mitäs yllättävää siinä nyt oli. Muokkasin aiempaa viritelmää, joka jo oli erittäinkin käyttökelpoinen.

Aion todellakin ottaa tämän ohjeen vakikäyttöön, ja kunhan mustikkakausi käynnistyy, tätä variaatiota kokeilen heti ensimmäisellä sadolla. Testatkaa tekin, millä marjoilla tahansa! Gluteenittoman, ilman lisättyä sokeria valmistetun raparperipiirakan ohjeistus löytyy täältä.

Innostusta ilmassa

Sokeriton, gluteeniton, kananmunaton marjapiirakka

Kutkuttaa vatsanpohjassa, kupliva tunne rinnassa (tai niissä kaikissa, jos sattuu omistamaan useampia kappaleita); kaikki on mahdollista. Joskus se vain valtaa mielen ja siirtyy kihelmöimään pitkin kroppaa, vähän kuin vetäisi kynsillä liitutaulua. Eli nyt on selvästikin innostusta ilmassa!

Kun inspiraatio iskee, on tartuttava samoin tein toimeen. Ja kun se iskee kunnolla, täräyttäen kaikki muut puuhat ja ajatukset tieltään, niin silloin tietää että ollaan uuden jännän äärellä. Ihan sama, mistä lähteestä se on saanut alkunsa – töistä, kirjasta, laulusta, leipomuksesta – pääasia, että kumpuaa ja päräyttelee kalkkeutuneita aivoyhteyksiä uusiin sfääreihin.

Esimerkkinä voin kertoa, että jokunen aika sitten olin pähkinöinä ITB Berliinistä. En tietenkään päässyt livenä paikan päälle, mutta virtuaaliversiokin vei mukavasti mennessään. Kuin paraskin sarjamaratoonari pompin Key Notesta ja paneelikeskustelusta toiseen, kirsikkana Paul van Dyken livekeikka. Olin aivan fiiliksissä.

Aurinko on kesän kynnyksellä se energisoiva elementti, joka aktivoi nauttimaan innostuneesta olotilasta etenkin ulkosalla. Kaikki ne tuoksut ja värit, jotka luonto on saanut heräteltyä eloon, toimivat katalyyttinä inspiraatiolle. Pois turha tummuus, nyt on aika ottaa ilo irti ja innostua!

Innostusta ilmassa myös piirakan muodossa

Tässä nyt vielä vietellään sitä lisäämättömän sokerittomuuden teemakuukautta, joten herkkua on luvassa hieman terveellisemmällä kaavalla. Tumma kaakao, jossa ei ole lisättyä sokeria, on varsin luvallinen herkku (ihan oikeasti on, lue tämä puolustuspuhe, jos et usko), joten sitä tällä kertaa. Makeus piirakkaan tulee tuoreista taateleista.

Pohjan vahvat maut tarvitsevat ryhdikkään täytteen. Nyt on viimeinen hetki kaivella pakastimen pohjia, ennen kuin uusi marjakausi tärähtää käyntiin. Löysin mansikoita. Yhdistin siihen maustamatonta kermarahkaa, jonka maustoin vaniljalla. Toimii. Syntyi taatelinen mansikkapiiras, resepti täällä.

Sitten kävi vielä sellainen ihan perus, että onnistuin unohtamaan sen piirakan uuniin hieman liian pitkäksi aikaa. Kiitos multipaskaus. Lopputulos lienee arvattavissa. Joten ärsytyksen saattelemana veivasin vielä toisen version, ja onni onnettomuudessa, siitä tuli sellainen herkku, että kelpasi jopa kriittisimmille sokeriaddikteille! Kaiken kukkuraksi se on gluteeniton ja kanamunaton, resepti löytyy samasta osoitteesta kuin poltetun yksilön ohje.

Sokeriton – tontonton maailma

kookosmangopiirakka

Huomasin jälleen auringon alkaessa paistaa ja kevään hiipiessä entistä lähemmäksi, että onpas päässyt talven pimeydessä lipsahtamaan tuo lisätyn sokerin käyttö ei-toivottaviin lukemiin. Joten nyt alkaa olla jokavuotisen vieroituskuurin aika! Sokeriton elämä kuukaudeksi poistaa pahimmat nikkikset, ja maailma maistuu jälleen yhtä hyvältä, ilman lisättyä sokeria.

Selvyyden vuoksi, kuukauden sokeriton tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että karsin kaikki elintarvikkeet, joissa on lisättyä sokeria, pois ruokavaliosta. En siis karsi luonnollisesti perusraaka-aineissa esiintyviä sokereita, joka olisikin melkoinen temppu. Tahtoisin tavata sen Houdinin, joka siihen pystyy.

Ensimmäiset päivät ovat ne kaikkein pahimmat. Sokerikeskuksen päällikkö oikein huutamalla huutaa, että missä mun lisurit?! Hänet – nimetään nyt vaikka Sepoksi – voi hämätä aluksi leipomalla erinäisiä hedelmä- ja marjaleivonnaisia. Tosin tarkkana saa olla, ettei siinäkin vedä överiksi; sokerin määrä esimerkiksi banaaneissa on huima (ei kuitenkaan pahimmasta päästä, tsekkaa täältä överimakeat hedelmät). Seppo on ovela, joten on oltava itse astetta viekkaampi. Muistetaan, että hänellä on vain päällikön natsat, hän ei vedä tätä puljua.

Ajoitus on kaiken a ja o, myös vieroituskuureissa. Olisi sulaa hulluutta ja itsensä kiduttamista järjestää esimerkiksi suurempien juhlapyhien yhteyteen tuollainen projekti. Puhumattakaan siitä, miten epäkohteliasta, jos menet vaikkapa pääsiäisvierailulle Sirpa-tädin luo, joka on kattanut pöydän koreaksi. Yritä siinä sitten selittää vaivaa nähneelle harmaahapselle, miksei hänen laittamansa herkut kelpaa. ”No kun minä en nyt syö sokeria kuukauteen.” ”Eihän näissä paljoa sokeria ole, pikkuisen pullassa vain koristeeksi, kakussakin itsekeitettyä mansikkahilloa, suklaakin on terveellistä…syö, syö, syö…”.

Mainio ajankohta aloittaa on vaikkapa toukokuun toinen. On munkit mukavasti mässytelty, niin eivät nekään harmita. Päinvastoin, vapun jälkeinen olotila toimii kivana kannustimena terveellisempään toimintaan.

Lopuksi vielä lohdun sanat; kuukausi on lyhyt aika. Sen kestää vaikka porkkanoita popsien (muttei kannata, saattaa tulla melko oranssi olemus). Ei sitten muuta kuin Sepolle huutia ja sokerittomampaa eloa kohti!

Sokeriton – vaan ei mauton

Otin haasteen tehdä melkoisen tonittoman piirakan, joka ei kuitenkaan olisi lisäämättömästä sokerittomuudestaan huolimatta mauton. Piirakka on siis kaiken kukkuraksi gluteeniton, maidoton ja kananmunaton. (Käytin siinä kuitenkin melkoisen makeaa mangoa. Ettei laskeutuminen tonittomuuteen olisi liian hapokas.)

Mielestäni onnistuin haastekoitoksessa, ja tadaa; Kookosmangopiirakka – vähintään neljän tonin piirakka. Raikas, kepeän kookoksinen luomus, joka vie pahimman imelänhimon sekä sopii monia erikoisruokavalioita noudattaville. Nauttikaa huoletta. Kohtuudella.