Kaikkihan tietävät (tai pitäisi ainakin tietää, jos on ollut yhtään hereillä peruskoulun historiantunneilla) ne vanhan ajan marttyyrit, jotka uskonsa eteen kovin kärsivät. Merkitykset kuitenkin aikojen saatossa muuttuvat, ja nykyään modernit marttyyrit ovat ihan meitä arkipäivän sankareita, jotka kärvistelevät omissa tuskissaan elontiellä. Ja nyt se käsi sydämelle; kukapa ei olisi jossain elämänvaiheessaan ottanut tämän raskaan viitan kapoisille hartioilleen? Eipä montakaan räpylää nouse pystyyn, jos rehellisesti asiaa tutkitaan. Kaikissa meissä on ripaus marttyyriä, jos oikeasta kulmasta kiikaroidaan.
Mietitäänpä nyt ihan niitä tavallistakin tavallisimpia arkitilanteita, joihin modernit marttyyrit sortuvat. Oletetaan, ettet asu yksin, ja kämppä on taas tuhannen sekaisin (oletettavasti se on sitä ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt on sontaisuuden sietokynnys ylitetty). Ja kukas se taas kerran tarttuu siivousvälineistöön? Tiedätte kyllä. Ja hän antaa sen myös kuulua tuskastuneina huokauksina (jotka kuuluvat vaikka olisit asujaimiston kauimmaisessa nurkassa), kaakeleiden kolahduksina ja mahdollisesti myös kaiuttimen kautta tapahtuvana puheluna luottoystävälle, jossa puidaan sitä, kuinka jälleen oli luovuttava siitä omasta kallisarvoisesta vapaahetkestä yhteisen hyvän ja yleisen viihtyvyyden vuoksi… jep, been there, done that.
Toinen ihan perusmarttyyrikeissi löytyy duunipaikalta. ”Kyllä kai se minun taas täytyy venyä ja jatkaa päivää… Olisi minullakin ollut työpäivän jälkeistä menoa, mutta täytyy sitten perua se kampaaja, jonne varasin ajan puoli vuotta sitten… Eihän tätä kukaan muu osaa yhtä hyvin, joten minunhan se on otettava hoitaakseni…” ja sitä rataa. Nouseeko Teams-tassuja pystyyn? Anyone?
Aivan absoluuttinen moderni marttyyri on keski-ikäinen tai sen ylittänyt, valkoinen heteromies. Kyllä. (Tässä vaiheessa ei nouse rehellisiä käsiä, vaan sydänjuuriaan myöten loukkaantuneita vastalauseita.) Onhan siinä nyt loukattu perustavanlaatuisesti totuttuja, kiveen hakattuja & ikiaikaisia perustuksia, kun vuonna 2022 kutsutaan esimiestä esihenkilöksi, poliisimiestä poliisiksi, palomiestä pelastajaksi, etc. Kyllä minä mieleni niin pahoitin, kun ei enää sukupuoltakaan saa tuoda esille. Kas niin, onhan sen tietysti oltava ihan ok, että esimerkiksi naisoletettuna virkahenkilönä tulee kutsutuksi mieheksi harva se päivä… (Hah! Busted! Kukas se nyt onkaan marttyyri??)
Jostain syystä ihminen on kovin marttyyriyteen taipuvainen olento. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Kiva kuitenkin, jos itsekin huomaa kyseisen ilmiön ajoittain. Ehkä siinä kohtaa voisi jopa tapahtua modernin marttyyrin kehitysaskel kohti vähemmän kärsimystä aiheuttavaa elämää?
Modernit marttyyrit ja mascarponepiirakka
Miten marttyyri kesytetään? Leipomalla hänelle sydämet sulattava piirakka! Ja tällainen ihmeidentekijä on ehdottomasti vadelma-mascarponepiirakka, joka tukkii ainakin hetkellisesti marttyyrin kärsimysvirret. Kuka voisi kieltäytyä samettisen pehmeästä täyteläisyydestä, jota sopivan kirpeät vadelmat piristävät?
Vadelma-mascarponepiirakka on siitäkin loistava tarjottava, että sen voi huoletta valmistaa jääkaappiin odottelemaan pari päivää ennen suunniteltua herkkuhetkeä. Maku vain paranee pienestä odottelusta. Resepti löytyy täältä.