Minkäs teet; kun syksy puskee kesän valon ja lämmön tieltään, on väistämättä haikeutta ilmassa. Kenties jopa hieman melankoliaa? Ei siinä, että syksyssä vuodenaikana olisi mitään vikaa, päinvastoin. Kaunista ja varsin tunnelmallistakin aikaa, ja toki myös suuri rikkaus, että on tällainen etuoikeus nauttia eri vuodenajoista. Mutta silti…
Onko sen kesän oltava niin perhanan lyhyt? Loppuu ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Ja juuri silloin, kun uimavedet alkavat olla sopivan lämpöisiä päivittäiseen liikuntatuokioon. Tai kun on tottunut nautiskelemaan työpäivän jälkeiset teet iltapäiväauringon lämmössä. Lintujen liverryksetkin katoavat sulostuttamasta kesään kuuluvaa äänimaailmaa (variksia ja harakoita ei sitten lasketa tähän, ne pitävät älämölöään läpi vuoden). Huokaus.
Kesästä luopumisen haikeuden tunnetta voisi verrata esimerkiksi siihen, miltä tuntuu heittää roskiin ne kaikkein rakkaimmat, hyvin palvelleet kalsarit. Kaikkensa antaneina, juuri mukavan pehmoisiksi kuluneina, niistä on lopulta kuitenkin pakko luopua, vaikkei millään tahtoisi. Onhan ne jo reikäiset, eikä kuminauhatkaan enää veny tai pauku, mutta tunneside on kasvanut kuin vanhaan, luotettavimpaan ystävään. Irti on silti päästettävä, ja hyvästeltävä. Syvempi huokaus.
Tunne voisi olla verrannollinen myös työpaikanvaihdokseen. Vaikka itsekin tiedostaa, että muutos on väistämätön ja tehtävä, niin silti osa sisimmästä jää haikailemaan vanhoja, tuttuja rutiineja, työkavereita, ylipäätään kaikkea johon on jo ehtinyt tottua vuosien varrella. Huokailuttaa, ja monesti. Ja varsin syvään.
Kun jotain päättyy, on luonnollista tuntea haikeutta luopumisesta. Ja kun se haikeus iskee, on turha pyristellä vastaan. Antaa tulla vaan. Joskus on jopa ihan kiva rypeä hetki surkeuksissaan ja kokea menettämisen kaoottinen olotila. Olla mörrimöykkynä peiton alla. Haikeustuokion jälkeen voikin sitten taas orientoitua uuteen, ja ottaa vastaan vaihtoehtoiset tavat nauttia arjesta.
Haikeutta – ja piirakkaa sen karkoittamiseen
Mikä olisikaan sen parempi lohtutuokio, kuin leipoa syyssadon antimista jotain oikein ihanaa. Siinä ne haikeuden tunteet (hetkellisesti) katoaa, kun keskittyy valmistamaan ja nauttimaan herkullista piirakkaa!
Tämänkertainen resepti on mehevä ja mausteinen, makea kesäkurpitsapiirakka. Se houkuttelee jo pelkällä värillään, sillä hekumallinen vihreä yhdistyy kermaisen pehmeän kuorrutuksen luonnonvalkeaan saumattomasti. Ja entäs se maku sitten? Sanalla sanoen; taivaallista. Suosittelen lämpimästi väsäämään tämän leipomuksen, sillä se valmistuu helposti ja piirakan voi vallan mainiosti tekaista vaikka pariakin päivää ennen tarjoilua.
